torstai 26. lokakuuta 2017

Syksyn parasta aikaa

Yhteistyössä Helsinki International Horse Shown kanssa

Nyt täytyy kyllä myöntää, että viime viikonloppu uuvutti jopa ikiliikkujan. Kun kello soi maanantaiaamuna muistuttaakseen että edessä on täyspitkä työpäivä, olisin kaikista mieluiten vain kiskonut peiton korviin ja jatkanut unia. Näin aikuisena on kuitenkin kannettava vastuunsa ja pitää huoli siitä, että jatkossakin saa maksettua kilpaponin ylläpidon. Ja tietty sitä kautta myös uudestaan viettämään yhtä huikeaa viikonloppua!

Mitä Pony Touriin tulee, ei tämä vuosi selkeästi ollyt meidän menestystä varten. Kuten torstainakin, oli perjantain rata erittäin siisti ja melkein jopa edellispäivääkin onnistuneempi. Silti huono puomionni seurasi meitä myös tänä päivänä ja yhden turhan takajaloilla keilatun esteen lisäksi napattiin pitkästä aikaa ensimmäinen 8vp toisestakin keilatusta esteestä. Mä uskon vahvasti kohtaloon ja olen myös suhteellisen taikauskoinen. Niinpä luulen, että meidän aamun juttelut siitä, että jos vaan saisi hyvän nopean nelosradan voisi hyvin olla mahdollisuudet top10-finaaliin. "Kun onneksi Goldi ei yleensä ota kaseja". Jep, just niin.

Tottakai harmitti ihan vietävästi ettei päästy kisaamaan lauantain finaalissa, mutta toisaalta en voi sanoa olleeni pettynyt tyttöjen työskentelyyn. Goldi oli jälleen areenalla kuin kotonaan, vaikka edellisestä kerrasta niin ison yleisön edessä oli ehtinyt kulua jo kaksi pitkää vuotta. Nella taasen jatkoi omaa upeaa suorittamistaan ja ratsasti Goldin nätisti radan läpi pienistä virheistä huolimatta.





Goldin kisakuvien © Hanna Heinonen Photography
 
Kun oma poni ei osallistunutkaan finaaliin, päädyin vasten aiempia suunnitelmia jättämään ponien finaalin seuraamisen Havenin livelähetyksen puolelle. Lauantaina lasten matineassa olisi ollut vaikka kuinka paljon suloisia poneja ja lapsia esiintymässä, mutta oma kultainen karvakorva piti myös liikuttaa ennen hallille suuntaamista. Niinpä päädyin tallille heti aamutuimaan juoksuttamaan hyvän työn tehneen "väsyneen" ponin. Todellisuudessa juoksutusliinan päässä hölkkäsi tikittävä aikapommi joka pienimmästäkin kannustuksesta ampaisi kamalaan pukkilaukkaan. Niin kovin väsynyt ja ryytynyt kilpaponi rankan kisarupeaman jälkeen. Phyh.

Vietin suhteellisen tiiviisti myös lauantain ja sunnuntain jäähallilla kilpailuita ja ohjelmanumeroita seuraillen. Erityisesti mieleen jäi ehdottomasti lauantai-iltana järjestetty Legendat radalla-show, jossa huippuratsastajat Peder Fredricson, Henrik von Eckerman ja Francois Mathieu jr. kapusivat Ypäjän Hevosopiston uljaiden suomenhevosten selkään. En varmasti koskaan unohda von Eckermanin ilmettä ratsatsaessaan possupassia tarjoavalla suomenputella - taisi hän ohimennen kysyä juonajaltakin, että "mikä tämä oikein on". No suomenhevonen tietysti! Kyllä sieltä laukkaakin löytyi kun vauhtiin päästiin ja maailmantähdet selvittivät pienen esteradan täysin vierailla hevosilla odotetusti melkoisella taidolla.

Tähtikolmikko suomenhevosillaan. Edestä taakse: Francois Mathieu Jr & Ypäjä Eeros,
Henrik Von Eckermann & Ypäjä Artsi sekä Peder Fredricson & Ypäjä Ilmari (kuva: HIHS / Satu Pirinen)

Keskiviikosta asti tarjolla oli toinen toistaan jännittävämpiä kilvankäyntejä; tervetuliaisluokkaa, Helsinki GP:tä, aikaluokkia ja mitä vielä. Silti voin vannoa jokaisen, aivan varmasti jokaisen, odottaneen perhoset vatsanpohjassa sunnuntain päänäytöstä. Ainakin mä odotin! Ja ai että mikä maailmancupin osakilpailu saatiinkaan nähdä! Helsingin jäähalliin oli luotu niin uskomattoman haastava rata, että jump offeihin selviytyi vain yhdeksän ratsukkoa neljästäkymmenestä. Suurimmalle osalle ratsukoista kompastuskiveksi osoittautui toisiksi viimeinen este, okserin ja lankkupystyn muodostama sarja. Lankunpirulainen tuli alas niin lukemattoman monella ratsukolla, että alkoi tuntua jo lähes tulkoon mahdottomalta tehtävältä suorittaa rata puhtaasti läpi. Harmillisesti myös maailmancupin ainoan suomalaisosallistujan Juulia Jyläksen upea nollarata kariutui juuri kyseiseen tehtävään.

Jännityksen hetkiä riitti aivan ensimmäisen vaiheen loppukierroksille asti ja jännitin lähes tulkoon yhtä paljon kuin jos oma poni olisi ollut radalla. Äitikin yritti soitella työjuttuja kesken viimeisen suorituksen - turha varmaan sanoa etten pystynty keskittymään edes puoliksi käytyyn puheluun. Kun tokaisin nyt olevan viimeiset jännät hetket käsillä, äiti totesi vain että "joo mekin katsotaan täällä telkkarista". Jump offeista yllätysvoittoon ratsasti viimeisenä startannut Jur Vrieling hevosella Glasgow v. Merelsnest. Upea kiiltävä musta ori lensi sellaisella loikalla viimeisen okserin yli, että koko yleisö kohahti järkytyksestä. Ei meinannut mies itsekään uskoa omaa voittoaan todeksi palkintojenjaossa ja hymy sen kuin leveni ympärillä hurraavasta yleisöstä. "Kaikki haulavat voittaa, mutta en osannut odottaa tätä! Tottakai tähtäsin top 3 joukkoon, mutta voitto tuli täysin yllätyksenä" Jur kertoi naureskellen täpötäydelle jäähallille.

Jur Vrieling & VDL Glasgow v. Merelsnest (kuva: HIHS / Satu Pirinen)

Pääsin myös tapaamaan meet&greetin tiimoilta monia ihania lukijoita ja Instagram-seuraajia. En voi kylliksi korostaa sitä, miten huikeita te kaikki olette! Kiitos jokaiselle, joka tuli nykimään hihasta ja uskalsi vaihtaa muutaman sanan - ihan superia!

Lyhyitä yöunia, paljon jännitystä, lompakon kevennystä ja naurua; siitä on onnistunut syyslomaviikko tehty!





1 kommentti: