tiistai 24. huhtikuuta 2018

Energiaa ja uutta puhtia


Kevät on niin ihanaa aikaa. Vastakohtana masentavalle syksylle ja pitkälle talvelle, sitä luulisi kevään valon ja uuden kukoistuksen antavan rutkasti energiaa ja uutta puhtia arkiaskareisiin. Silti se tuntuu vaikuttavan aivan päin vastoin. Toki ihana valo ja viimepäivien lämpö on nostanut ainakin omaa mielialaa ja tuntuu että pienistä arjen vastoinkäymisistä selviää helpommin ja toivo ihanasta vehreästä kesästä voimistuu päivä päivältä.

Mun piti aloittaa taas uusi elämäntapa näin kevään ja kesän korvilla - herätä joka päivä ajoissa pirteänäja saada vaikka ja mitä aikaiseksi. Mun kaavailtu touhukkuus on kuitenkin kadonnut jonnekin ja moni asia joka olisi pitänyt jo toimittaa on jäänyt roikkumaan. Aamulla itsensä sängystä kampeaminen on työn ja tuskan takana, illalla uni maittaa jo monta tuntia normaalia aiemmin. Viime viikonloppunakin nukuin yli kymmenen tunnin yöunet kun nukahdin jo puoli kymmenen aikaan sohvalle koiran viereen. Silti olisin voinut jäädä sänkyyn lojumaan vielä vaikka kuinka pitkäksi aikaa. Harmi kun mulle ei vaan sovi myöhäiset aamut, vaikka kuinka väsyttäisi. Varsinkaan jos on tiedostan nukkuneeni jo tuntimääräisesti ihan riittävän pitkään. Lähipiiri osaa kertoa, että jos mun päivärytmini horjuu ilman järkevää syytä (onko niitä?), olen helposti loppupäivän kiukkuinen ihan turhistakin asioista.


Kevätväsymys tuntuu myös vaikuttaneen viimeaikoina poniin ja sen intoon treenata. Goldi on ollut tahmeampi kuin aiemmin ja hieman hitaan ja kiukkuisen oloinen. Psylliumkuuri lienee paikallaan näin hiekkojen taas paljastuttua lumipeitteen alta, mutta muuten poni on vaikuttanut olevan fyysisesti ihan kunnossa - ei flunssan oireita tai kuumeilua. Niinpä mä olen päätynyt siihen, että ponia vaivaa emäntänsä tavoin jonkinasteinen kevätväsymys.

Yritetään siis mielenvirkistykseksi pitää treeni kentällä mahdollisimman minimissään, sillä tuttuun tapaan maastoilu maistuu kyllä täysin siemauksin molemmille. Nyt kun vihdoin reititkin alkaa olla sulat ja jopa kuivat niin päästään viilettelemään pitkin Tuusulan metsiä ja saadaan aivan varmasti molemmilta korvienvälit tuuletettua niin että taas jaksaa odottaa kesän saapumista. Enää kuukausi jäljellä kesään ja puolitoista mun kesäloman ensimmäiseen osaan!


 Kuvat © Petra Lönnqvist / Hestafoto



tiistai 3. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen teemana kevätsiivous

Me käytiin reilu viikko takaperin vihdoin sovittamassa Goldille uusi satula (tästä lisää myöhemmin), jonka myötä sain pistää vaihtoon kaikki meidän mustat suitset ja hankkia ruskeat moiset tilalle. Tästä suitsien uusimisrumbasta innostuneena pistin sitten aivan täysin ranttaliksi ja päätin samantien uusia koko varustearsenaalin. No en nyt sentään uusia ihan kokonaan, mutta käydä kaapit läpi ja luopua kaikesta turhasta. Mun on jo pitkään pitänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja pistää myyntiin meidän ylimääräisiä käyttöä vailla lojuvia varusteita, mutta aina tuntuu olevan liian kiire - aina kun on tullut suunniteltua että ensi viikonloppuna mä katson ne, on siihen tullut jotain muuta tärkeämpää ja akuutimpaa menoa. Niinpä se on lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt pääsiäisen pitkien vapaiden innoittamana sainkin sitten vihdoin otettua härkää sarvista ja aloitin kevyesti tallivintillä sijaitsevan rullakon siivoamisella.


On se vaan kumma miten paljon tavaraa ehtii kertyä muutaman vuoden aikana. Mulle tuli ponin mukana tosi paljon kaikkea ja sitten olen tietysti ehtinyt myös ostaa paljon uutta kivaa. Satulahuopia meillä oli pinossa nopealla laskutoimella noin viisitoista, joista koulusatulassa käytössä vuoroin kaksi ja estesatulassa ehkä kolme. Yksitoista huopaa siis lojuu hyllyssä odottamassa sitä päivää, kun olisi niiden vuoro edustaa. Silti sitä aina vain vaihtaa päittäin ne lempparit, kun yksi on pesussa, on toinen käytössä ja taas toisin päin. Kevätsiivouksessa uuden kodin saa etsiä seitsemän huopaa - täytyy sitä kuitenkin vähän jättää valinnanvaraa jos vaikka joskus villiintyisi.

Loimipuolelta meillä on ollut jo monta loimea jotka on ollut tarkoitus myydä jo siitä asti, kun poni mulle tuli. Ne on loimia, jotka on ihan toimivia, mutta istuvuudeltaan ponille ei niin hyviä. Niiden tilalle on hankittu korvaajat jo aikaa sitten, mutta silti nämä hyllytetyt on jääneet lojumaan varastoon tähän viikonloppuun asti. Kai mussa on jonkinnäköistä hamstraajan vikaa kun luopuminen on niin vaikeaa, vaikka ihan varmasti tiedän ettei niille ole koskaan enää käyttöä. Mutta silti mitä jos...


Sen lisäksi että tyhjensin ahkerasti varastot kaikesta ylimääräisestä, otin myös pesuun paljon likaisia. Olen optimistinen ja uhkarohkeasti pistin pesuun jo meidän paksuimman talliloimen - haluan jo uskoa siihen, että se kevät tekisi tuloaan eikä paksuimmille toppiksille olisi enää käyttöä. Vielä saa muutama toppis odotella tallilla kelien lauhtumista, mutta eiköhän me pian päästä nekin jo siirtämään kesäsäilöön. Otin myös pitkästä aikaa projektiksi pestä kaikki ponin harjat. Homma joka olisi pitänyt hoitaa jo kauan aikaa sitten, mutta nyt on ainakin tähän kevään karvanvaihtorumbaan puhtaat työkalut.

Ihanaa miten pieni siivoaminen voikin saada aikaiseksi niin suuren helpotuksen tunteen. Ei tähän projektiin lopulta uponnut kuin ehkä viisi tuntia yhteensä jaettuna neljälle päivälle ja silti tuntuu että sain ihan hirveästi aikaiseksi! Vielä olisi muutamia tavaroita joista pitäisi osata luopua, mutta ehkä jätän ne vielä odottelemaan varastoon seuraavaa virtapiikkiä.

Kevätaurinko saa ihmeitä aikaan ja nyt on tilaa shoppailla taas viikonlopun messuilta kaikkea ihanaa! ;)

Kuvien © Kiia Kuokka / Tunturiharakka.net ♥