Tässä vaiheessa kautta meillä alkaa valmistautuminen toden teolla kohti uutta kilpailukautta. Maajoukkueleirit on pyöriteet nyt vuodenvaihteesta joka toinen viikonloppu ja kisakalenteri alkaa hiljalleen muovautua. Tavoitteet on asetettu tälle vuodelle korkealle joten treeniohjelmakin on suunniteltu ja toteutetaan GP-radat silmissä siintäen.
Goldi on kohtuullisen kovakuntoinen poni ja se jaksaisi kyllä juosta vaikka maailman ääriin. Nyt tulevia kilpailuita ja estekorkeuksia ajatellen pyritään kestävyyskunnon lisäksi rakentamaan ponille lisää voimaa takapäähän. Pelkästään estekorkeus on jo Goldin kokoiselle ponille tällä tasolla todella maksimeissaan. Se vaatii melkoista ponnistusvoimaa pelkän skoupin lisäksi loikkia radallinen liki oman itsensä korkuisia esteitä. Nyt mahtavien hankien ansiosta meillä on aivan loistavat välineet treenata lihaksistoa ja samalla pitää hauskaa!
Hanki tarjoaa melkoisen voimavastuksen liikkeelle ja mitä syvemmässä hangessa saa tarpoa, sitä raskaampaa se luonnollisesti on. Juuri nyt pellolla hanki ulottuu Goldia noin polviin, joten kovinkaan paljoa ei toivottaisi lunta lisää, tai joudutaan skippaamaan hankitreenit kuitenkin. Hangessa tarpomisen voi rinnastaa hyvin puomi- ja kavalettijumppaan. Todella tehokkaaseen sellaiseen. Ja tietysti mitä enemmän lunta, sitä kovemmin poni joutuu työskentelemään päästäkseen eteenpäin ja sitä isompaa liikettä jalat joutuvat tekemään.
Me ollaan nyt treenailtu hangessa noin kaksi tai kolme kertaa viikossa jo muutaman viikon ajan. Alkuun lunta ei ollut pelloilla edes kunnon hangeksi, mikä sopi hyvin ponin totutteluun. Nyt kun lunta on satanut lisää pitkin viikkoja, on vaikeusaste noussut ihan luonnostaan. Kovinkaan pitkiä treenejä ei olla vielä päästy hangessa menemään, sillä hanki on jo tällä hetkellä ponille melko raskas. Se jaksaisi kyllä viilettää täyttä laukkaa eteenpäin, mutta kootumpi askellus pistää Goldin hengästymään pienemmästäkin pätkästä pellolla. Poni tosin on kovasti ollut sitä mieltä, että ei meidän mitään voimaa tarvitse treenata vaan voitaisiin mennä vain täysillä. Siinä onkin ollut oma työnsä yrittää pidellä pientä ruutitynnyriä joka joka kulmasta haluaisi vain ampaista täysillä eteen.Toisaalta kun tuon räjähdysmäisen energian saa kanavoitua työskentelyyn, on alla ihan pirun hienosti liikkuva ponineiti. Vielä kun tämä energia siirtyisi mukana maneesiin...
Hankitreeni on myös kaikessa tehokkuudessaan superhauskaa sekä ratsastajalle että ponille. Jos mä saisin valita, ratsastaisin aina vaan ulkona ja mieluiten pelloilla. Näiden muutaman viikon aikana ollaan päästy treenaamaan aivan upeassa auringonpaisteessa, kamalassa lumipyryssä ja ihanassa talven ihmemaassa. Jäiset pienet lumikiteet nipistelevät poskia kovemmilla pakkasilla laukkaillessa ja valtavan kokoiset hitaasti leijailevat hiutaleet tekevät maisemasta lähes unimaisen utuisen. Jos talvi olisi aina näin mahtava, sen tulo ei masentaisi mua lainkaan.
Kuvat © Vilma Töyräs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti