GP-debyytti

Ollaan jo pitkään leikitelty ajatuksella lähteä pikkuhiljaa nostamaan tyttöjen kisatasoa. He ovat suorittaneet älyttömän hyvin metrikympin radoilla koko kevään ja tehneet isojakin tehtäviä treeneissä. Ennen kesälomaansa Goldi kävi Nellan kanssa hyppäämässä Ainossa yhden viidentoista luokan, ihan vaan pikkuhiljaa totuttaakseen ponia ja tyttöä isompiin ratoihin. Ajatuksena oli katkaista ponin kisaloma Lohjalla Laakspohjan derbyllä edellisenä viikonloppuna, mutta Nellan rippijuhlat meni luonnollisesti kisojen edelle ja niinpä vaihtoehdoksi jäi seuraavan viikonlopun nelostason kilpailut Salossa. Me ollaan kuluneen kauden ajan ilmoitettu tyttöjä oikeastaan ainoastaan poniluokkiin, joten oli luonnollista ilmoittaa heidät Salossakin perjantain 115cm poni- ja lapsiratsastajaluokkaan. Luokka ratsastettiin warm-uppina lauantain MiniGP-osakilpailua varten. Kyllä, lauantaina oli luvassa team Goldin GP-kilpailudebyytti.

Perjantain metriviidentoista luokan jouduin jälleen seuraamaan itse ruudun ääreltä töissä. Kuinka sopivasti sattuikaan, että mulla oli asiakkaiden välissä tauko juuri Goldin suorituksen aikaan! Poikkeuksellisesti mua ei jännittänyt perjantain rata yhtään. Eikä ollut syytäkään! Tytöt suorittivat radan sellaisella draivilla ja höyhenen keveydellä ettei tosi. Olisi voinut luulla kyseessä olevan alle metriset esteet. On kyllä uskomatonta miten paljon ponin meno on muuttunut myös esteradalla nyt kun vihdoin dressagenappulat alkaa olla toden teolla kunnossa sekä itselläni, että Nellalla! Se moottori mikä takapäähän on kehittynyt on niin voimakas, että poni voisi ponnistaa vaikka kuuhun.

Lauantaina mä väitän, että koko tiimiä vähän jännitti. Yhtä ratakokonaisuus, toista estekorkeus, kolmatta suoritus, ja mitä vielä. Mua aivan varmasti nämä kaikki. Silti ennen luokan alkua mulla oli yllättävän tyyni olo. Sen verran kova luotto mulla on näihin tyttöihin, ettei muutaman sentin nosto estekorkeudessa epäilytä mua lainkaan. Ehkä mua enemmän jännitti se ajatus siitä, että tuleva luokka tosiaan korkkaisi korkeimman tason poniluokat näille kahdelle ja sen jälkeen mun poni olisi oikeasti GP-poni... Hurja ajatus!

Alla perjantain 115cm-rata. Jos video ei näy, klikkaile tästä! 

 
Kun luokassa alkoi lähestyä Nellan ja Goldin suoritus, alkoi jännitys tiivistyä. Kova helle ja jännitys tuli todettua erittäin huonoksi yhdistelmäksi kun mulla ihan toden teolla huippasi ennen rataa. En tiedä hengitinkö lainkaan koko radan aikana, mutta sen jälkeen sain sellaisen tärinäkohtauksen että veikkaan hengityksen olleen vähintäänkin pintapuoleista.

Kun tytöt selvisivät maaliin kahdentoista virhepisteen saattelemana, koin niin suuren helpotuksentunteen että melkein itketti. Ensimmäinen GP-rata takana ja vain muutamalla epäonnisella lähestymisistä johtuneella puomilla - poni ja tyttö ylitti jokaisen esteen vettä myöten ja hyppäsi kevyesti 120-senttisen radan. Nella tsemppasi Goldin hienosti pienistä epäröinneistä huolimatta eteenpäin ja Goldi taisteli viimeiseen asti esteiden yli hieman huonoistakin lähestymisistä. Kokonaisuudessaan rata oli mun mielestä ensimmäiseksi kaltaisekseen erittäin onnistunut - se oli haastava ja kokeneemmatkin ratsukot ottivat puomeja matkaansa. Mä olen niin ylpeä mun pienestä keltaisesta superstarasta pilotteineen! ♥

Kuvat lauantain MiniGP-radalta. Kuvaaja: Jenna Reijo / sudenmarja.org