torstai 17. toukokuuta 2018

Astetta enemmän potkua

Vaikka kilpailuita onkin järjestetty jo muutaman kuukauden ajan ja mekin ollaan jo muutamissa ehditty kiertämään, ei kisakausi tunnu koskaan alkaneen kuin vasta ensimmäisten ulkokilpailuiden myötä.

Perinteisesti meillä korkattiin ulkokisakausi taas Helsinki Pony & Young Riders Eventissä - viikonlopun yli kestävissä poni- ja nuorten ratsukoiden täyttämässä tapahtumassa Laakson ratsastusstadionilla. Viime vuonna HePE järjestettiin poikkeuksellisesti Ratsastuskeskus Ainossa, mutta kyllä se vain niin on, että Helsinki Pony Event kuuluu Laaksolle!



Viikonlopuksi sattui aivan uskomaton sää, vaikea vieläkään uskoa että näin toukokuun puolessa välissä kilpailuita sai seurata pelkät sortsit jalassa auringosta nautiskellen! Tietysti kilpailevien ratsukoiden kannalta kolmenkymmenen celsiusasteen kuumuus tuntui aika karmealta, mutta näin katsojana ei kyllä ollut valittamista. Eikä ponikaan tuntunut olevan kuumuudesta moksiskaan.

Ohjelmassa oli lauantaina Ponicupin 100cm taitoarvosteluluokka sekä 110cm avoin luokka. Metrissä luulin ponin olevan laiskalla tuulella, mutta Nella olikin vain säästellyt ponia seuraavaa luokkaa ajatellen. Tytöt selvittivät radan siistillä ja maltillisella nollatuloksella ja sijoittuivat taitoarvostelussa jaetulle viidennelle sijalle - hyvä!



Metrikympissä ponista alkoi löytymään jo astetta enemmän potkua ja se hyppäsi terävästi ja kevyesti yhdellä erittäin harmillisella hipaisupuomilla seitsemännelle sijalle. En tiedä miten meillä aina tulee noita kevyitä pudotuksia - katsomoon ei edes huomaa että poni osuisi puomiin, mutta silti se vain tumpsahtaa kannattimiltaan. Sääli sinänsä, kun nollatuloksella tytöt olisivat sijoittuneet kolmansiksi! Ei uskottu tyttöjen sijoittuvan lainkaan, mutta rata osoittautuikin haastavammaksi kuin luultiin, eikä kovinkaan moni luokassa ratsastanut ponin hyvätempoisen nelosen edelle tuloksissa. Goldi ja Nella kuskeineen kuitenkin oli jo tässä vaiheessa hyvää matkaa reitillä kohti kotia, eikä näin ollen tyttöä ja ponia saataisi palkintojenjakoon. Toisaalta hyvä, että sijoitus oli seitsemäs, sillä jos oltaisi sijoituttu kuuden parhaan joukkoon olisin omistajana joutunut palkintojenjakoon - nyt sain kerätä vain ruusukkeen matkaan ja suunnata ponin perässä tallille.

Tiukka tiimipalaveri ennen seuraavaa luokkaa ;)



Sunnuntaina tytöt ottivat osaa Ponicupin 110cm-luokkaan. Jostain syystä poni ei ollut ihan hereillä alkuradasta ja nappasi kakkoselta puomin matkaansa. Pudotuksen jälkeen tuntui kuitenkin että poni ja/tai tyttö sisuuntui kolahduksesta sen verran, että loppurata olikin sitten ihan omaa sarjaansa. Ei enää turhia puomivirheitä ja rata eteni kaikin puolin aivan loistavasti. Sen fiiliksen kun saisi ihan ensimmäiseltä esteeltä asti, uskoisin että alkaisi nämä turhat kolauttelutkin jäädä historiaan. Ihan kuin poni ei tajuaisi olevansa kisaradalla kuin vasta kesken suorituksen *tähän facepalm-emoji*.

Jo melkein hävettää että aina hehkutan tyttöjen suorittaneen paremmin kuin koskaan ennen, mutta siltä se tuntuu taas. Ulkokausi on vaan niin meidän juttu. Vaikka hallissakin poni on tänä keväänä suorittanut aivan ylivoimaisen hyvin, on se kuin aivan eri poni ulkona. Goldin laukan poweri kasvaa ainakin sadalla hevosvoimalla ja hypyt on niin kevyitä ja teräviä. Ulkokisakausi 2018 - täältä me tullaan ja lujaa!




Kuvista kiitos Eeva Laakso ♥



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti