maanantai 15. tammikuuta 2018

Kohti estettä ja sen yli!

Okei, ei se Buzz Lightyearin laini tainnut ihan noin mennä, mutta sopii muokattuna paremmin tämän päivän teemaan! 





Mä olen ollut aina tosi tyytyväinen meidän järjestelyyn, että Nella hoitaa hyppäämisen ja mä sitten kaiken muun. Etenkin nyt kun on löytänyt ihan uuden vaihteen poniin myös sileäntyöskentelyssä, ei ole osannut edes juurikaan kaivata esteitä mukaan omaan viikko-ohjelmaan. Siitä johtuen poni onkin nyt talvikaudella hypännyt erittäin vähän; sen verran mitä Nella kävi joulukuun puolivälissä pyörähtämässä aluevalmennuksissa. Mun on pitänyt monena päivänä pistää tuumasta toimeen ja hypellä itsenäisesti, mutta jotenkin se on aina vaan jäänyt - milloin on ollut huonoon aikaan tallilla ja milloin liian kiire ja laiskottanut ja mitä vielä. Viime viikolla kuitenkin uhmattiin painovoimaa kun pystyttelin aamutuimaan muutaman esteen maneesiin ja tein omatoimisesti pienen hyppytreenin. Ihan tuulesta temmattu ajatushan sekään ei ollut, vaan tarkoituksena oli hieman pohjustaa omaa rutiinia esteillä. Sen verran harvoin on tullut ponilla hypättyä, että varatessani estetunnin tälle maanantaille, ajattelin että on ehkä parempi ottaa edes muutama hyppy ennen valvovan silmän alle suuntaamista.

Kyllä, luit oikein! Mä olin tänään estetunnilla! 




On se kumma miten joka kerta kun pääsee hyppäämään se kipinä taas syttyy. Normirutiinissa ei osaa sitä kaivata, mutta kun kerran pääsee sen makuun jaksaa taas hetken himoita lisää. En tiedä onko se vauhdin ja pienen extremen huuma, vai pelkkä jännityksestä purkautuva adrenaliini, mutta jokin virtaa suonissa aivan kohisten joka hyppykerran jälkeen. Kyllä mä nyt taas ymmärrän miten niin monella palaa sydän estetreenille.

Varasin itselleni tallillamme myös hevosta pitävältä valmentajalta "aloittelijalle sopivan tekniikka- ja kavalettitunnin". Ajattelin, että ei olisi yhtään pahitteeksi verestää omaa käytännönosaamista, vaikka teoriassahan mä olen ihan huipputason estekuski ;)

Verryttelin alkuun itsenäisesti ravaten pidemmällä ohjalla ponia rennoksi ja pyöreäksi. Haettiin liikkeeseen eteenpäinpyrkivyyttä ja ponnekkuutta siirtymisillä askellajin sisällä. Poni oli alkuun jopa poikkeuksellisen tahmean oloinen, mutta kun vetäisin viltin pois pohkeen ja kyljen välistä, meni avutkin pikkuhiljaa läpi. Aloitettiin estetreeni ravipuomeilla ja mun istunnan treenaamisella. Kevyt istunta ravissa, kevyt istunta laukassa - kantapäät alas ja yläkroppa rennoksi! Puomit sujui yllättävän hyvin, vaikka mulla onkin kevyessä istunnassa taas treenaamista. Kamala miten huono tasapaino sitä voikin olla, syvät lihakset missä olette?



Ja näin se esteponinkin askel venyy ;)

Puomit nostettiin pieneksi kolmen esteen jumppasarjaksi  - ravissa sisään puomin kautta ristikolle, yksi askel, pysty, kaksi askelta, pysty.  Tätä linjaa tultiin ensin ihan miniesteillä, jonka jälkeen joka kierroksella vähän korkeampana. Lisättiin mukaan myös kavaletit ympyrällä ja lävistäjällä - eräänlainen pieni radantapainen siis. Edelleen ravissa sarjalle, siitä pääty-ympyrä kavaletin yli, pitkä sivu laukkaa eteen ja lävisäjällä kavaletille. Kuski oli ajoittain jopa erittäin hukassa ja paikat yksittäisille esteille aivan hakusessa, mutta eikös se pääasia ole että hauskaa oli? Sekä ponilla että ratsastajalla. Kehuja sain valmentajalta, että kuulemma vähättelen turhaan omia taitoja. Olen kuitenkin niin itsekriittinen, ettei kelpaa kuin paras ja sitä tuskin tulen koskaan saavuttamaan.

Täytyy kyllä ehdottomasti jatkaa nyt omiakin estetreenejä hieman useammin, edellisen kerran olen ollut estetunnilla kaksi vuotta sitten Hakalan Tepolla. Linkin takana myös videota silloisesta menosta, täytyy sanoa että oikein kauhistuttaa katsoa omaa ratsastusta. Tällä kertaa en harmillisesti saanut videota, mutta mielestäni kuvista ainakin näyttää siltä, että jotain kehitystä mun perusratsastuksessa on tapahtunut ja esteiden välillä ainakin on jo parempi tasapaino vaikkei istukaan satulaan saamaan tukea. Estekorkeus ei hirvittänyt niinkään, vaikka viimeinen pomppu lopussa nousikin liki metriin. Sen verran vierasta touhua tuo esteiden ratsastaminen itselle vielä on, että on kovin hankala keskittyä tehtävillä niin moneen asiaan. Niinpä helppo esimerkiksi vähentää hengittämistä jännityksen lomassa - tämä on ensimmäinen asia josta on päästävä eroon. Niin kauan kun hengitän pinnallisesti tai pidätän hengitystä en voi myöskään rentoutua kropastani. Heti kun muistin huokaista syvään ja vetää henkeä, pääsin taas helpommin hyppyihin mukaan.

Poni tuntui tyytyväiseltä ja hyppäsi esimerkillisen hyvin. On se kyllä niin kultainen, kun ei kiukustu vaikka kuski vähän heiluukin hypyissä eikä aina ole ihan satasella mukana menossa. Herkempi nirppanokka olisi varmasti viskaissut mut maistelemaan maneesin hiekkaa useammankin kerran tunnin aikana.








Korkeutta esteellä 90cm!!

Kiitokset ponille hyvästä treenistä ♥


Kuvista kiitos hovikuvaaja Eeva Laakso ♥


2 kommenttia:

  1. Ootte nii söpö pari ja tää blogi on paras😍😍❤❤

    VastaaPoista