Elettiin lokakuuta 2015 ja kuun viimeinen päivä osui sopivasti lauantaille. Pakkasin kermanvaalean pörröpäisen ponini traileriin ja huristeltiin kohti uutta kotitallia. Goldi oli kilpaillut ja treenaillut kuluneen kauden ahkerasti ja se oli suhteellisen hyvässä fyysisessä kunnossa. Mitä nyt pientä lapsenpyöreyttä nuoressa ponissa oli havaittavissa.
Melko pian minulle saapumisestaan poni joutuikin jäämään sairaslomalle ilkeän yskän takia. Sairasloma tiesi vain rentoa ja kevyttä liikuntaa, joten luonnollisesti poni pääsi niillä heinämäärillä paisumaan entisestään. Liikuntaan nähden liiallisen ruokinnan lisäksi Goldin maha turvotteli aika-ajoin vääränlaisen väkirehun syötön takia. Rakas kisaponini muistutti siis ensimmäisenä talvena lähinnä jotain eliötä käpylehmän ja viimeisillään tiineenä olevan ponin välimaastosta.
Kuvat vuodelta 2015 kun Goldi oli ollut mulla noin kaksi viikkoa. Näissä se ei vielä edes ole niin pyöreä kuin mitä se lopputalvesta oli.. Lisää kuvia voi kurkkia esim. täältä, täältä ja täältä. © Kiia Kuokka
Kahteen vuoteen on mahtunut melko paljon sekä ylä- että alamäkiä ponin kunnon suhteen. Milloin se on sairastanut jälleen syysflunssaa ja milloin lepuutellut jalkojaan, kun taas toisaalta ollut elämänsä kilpakunnossa ja saanut kehuja sporttisesta ulkomuodostaan. Jossain vaiheessa poni oli jopa hieman liiankin kuivassa kunnossa, mutta nykyään se on mun mielestäni ulkomuodoltaan juuri täydellinen! Aavistus lisää lihasta muutamaan kriittiseen kohtaan ja avot!
Vuodenvaihteessa Goldi kääntyi yhdeksänvuotiaaksi. Se alkaa siis olemaan jo ihan aikuisen ponin ikäinen. Poni on reilussa kahdessa vuodessa muuttunut pienestä pyöreästä harrasteponista ryhdikkääksi kansallisen tason kisaponiksi. Luonteeltaan se on edelleen oma jääräpäinen itsensä, mutta väittäisin sen kehittäneen itselleen vuoden aikana huomattavasti paremman työskentelymotivaation. Vieläkään Goldi ei anna mitään ilmaiseksi ja moni kommentoi sen näyttävän huomattavasti helpommalta ratsastaa kuin mitä se lopulta selästä käsin onkaan. Kuitenkin siinä missä kaksi vuotta sitten se mieluiten kulki kaula mutkalla taistellen tuntumaa vastaan, on se nyt ohjat ottaessa heti myönteisempi tuntumalle ja täten huomattavasti helpompi työstää myös selästään ja takapäästään aktiivisemmaksi. Nyt poni hakeutuu jo itsestään kohti kuolainta ja ohjastuntumaa kun tietää että kohta aloitetaan työskentely - kaikkien kannalta huomattavasti edullisempaa kun poni itse tahtoo kulkea "oikein päin".
 |
| Sporttiponi ♥ |
Uusimmat kuvat räpsittiin viikko takaperin kun Kiia kävi pitkästä aikaa kylässä. Nämäkin siis © Kiia Kuokka
Muutaman vuoden aikana etenkin Goldin raviin on tullut huomattavasti lisää ilmaa ja tahdikkuutta. Aiemmin se helposti lähti pohkeesta vain kipittämään eteenpäin, mutta nyt sen ravi vain kasvaa kasvamistaan. Poni kyllä etenee edelleen reippaasti, mutta liikkuu silti rauhallisesti eikä jalat tikkaa tuhatta ja sataa - nyt kasvatetaan vain liikeratoja! Laukka sillä on ollut aina hyvä, mutta siihenkin on löytynyt huomattavasti enemmän rentoutta, mikä näkyy hyvin esimerkiksi sujuvammissa ja pyöreämmissä nostoissa.
Sitä myötä kun ponin ryhti ja liikkeet kasvavat, tuntuu se kokoajan vain isommalta. Se ei vieläkään ole edes ison ponin ylärajoilla, mutta silti sitä luullaan erittäin usein pienikokoiseksi hevoseksi. Jos se vielä kehittyy tästä, onko se kohta verrattavissa shirenhevoseen?
Tietysti itsessänikin on tapahtunut ratsastuksen osalta suuri muutos. Olen oppinut aivan älyttömän paljon näiden muutaman vuoden aikana, mikä tietysti vaikuttaa myös suoraan poniin - nyt sen on paljon helpompi ymmärtää tätä selässä keikkuvaa perunasäkkiä. Oma matka on vasta aivan alkutekijöissään, mutta mikäs sen parempaa kuin kehittyä yhdessä parhaan ystävän kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti