keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Kun motivaatio on kateissa

Harmaata, märkää, kylmää, loskaa, liukasta... Tämä Suomen talvi on kyllä kaukana lumisesta ihmemaasta! Ainakin tällä hetkellä täällä etelässä.

Sade ja synkkyys on ihanaa, kun saa käpertyä kotona torkkupeiton alle lämpimän teekupposen kanssa kynttilöiden luodessa liekehtiviä kuvioita ikkunaa pitkin valuviin sadepisaroihin. Se ei ole ihanaa silloin, kun on ylilihava poni laihdutettavana ja tiedät, ettet voi skipata päivän liikutusta jos tahdot pitää viikon suunnitelmista kiinni ja jossain vaiheessa saada ponilta mahan pois. 

Eilen litimärkänä pellolla ponin kanssa taistellessa aloin todella kaipaamaan lunta ja pakkasia. Sade ja tuuli vaikuttivat selvästi poninkin työmotivaatioon ja se olisi kaikista mieluiten mennyt jatkuvasti pohkeenväistöä takapuoli tuulta vasten. Kahdenkymmenen minuutin ähkimisen ja puhkimisen jälkeen päätin luovuttaa. En kokenut sitä sen kurjuuden arvoiseksi kiusata ponia, kun sitä selvästi otti yhtä paljon päähän tämä kamala myrskysää kuin omistajaansakin. Litimärkinä palattiin talliin ja kompensoitiin puuttumaan jäänyt aika treenaamisesta rapsuttelulla ja pusuttelulla. 

Nämä vaihtelevat vesisade/loska/pakkaskelit on pistäneet luovuuden liikkeelle, kun on pitänyt yrittää keksiä käypiä tapoja liikuttaa ponia ilman, että otetaan liiallisia riskejä loukata itseämme. Kenttä on ollut täysin käyttökelvoton jo toista viikkoa, pellolla on voinut mennä suurimpana osana päivistä, vaikka sekin on melkoista tuuripeliä. Poni on kerännyt virtaa, kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Kahden viikon aikana ollaan taidettu estetreenien ulkopuolella laukata vain pari hassua kertaa, ja nekin kerrat vain pieniä pätkiä suoralla. Pellolla pitäisi ehdottomasti päästä revittelemään ja ponia saa tosissaan komentaa, että tahti pysyisi turvallisena. Säälittää, kun toinen on niin intoa täynnä ja joudun sitä pidättelemään. Eilen pelto oli jo lähes tulkoon sula, mutta siellä täällä on edelleen jäisiä länttejä. Pari päivää vielä sadetta, niin se on täysin sula. Ja kun loppuviikosta taas pakastaa, saadaan nauttia luistinratakeleistä. Huoh. 

Lumia ja pakkasia ikävöiden sain motivaation ryhtyä vihdoin käymään kunnolla läpi muutaman viikon takaisia lumikuvia, joita hovikuvaajamme Eeva kävi meistä räpsimässä. Näitä kuvia katsellen uppoudun hetkeksi haavemaahan, jossa lumi edelleen peittää maan ja pakkanen nipistelee punaisia poskia ja saa hengityksen höyryämään. Karu totuus on kuitenkin taas illalla kohdattava ja urheana astella kodin lämmöstä ulos tuuleen ja tuiskuun. Hyi että.






Onko pääkallokelit vaikuttaneet teidän hevosharrastukseen mitenkään? Miten olette liikuttaneet hevosianne kuluneina viikkoina jos käytössä ei ole maneesia? 

10 kommenttia:

  1. Nämä kelit ovat kyllä ihan mahdottomat. Tänään katsellessa tuota turpeenruskeaa märkää ponia ajattelin ettei senkään tarvitse edustaa blogissa ennen kevättä.. Olisin varmaan menettänyt hermoni jos olisi liikutettava aikuinen hevonen, joten myötätuntotsempit sinne! Nuorelle on helppo antaa surkeiden kelien ajaksi lomaa ja puuhailla jotain pientä. Toki tämä keli ja liikutusmahdollisuudet silti rassaa.. Kesä tule jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, nuorelle on helpompi antaa ylimääräisiä vapaapäiviä kun aikuiselle kisahevoselle.. Ja vaaleat ponit on kyllä painajainen kurakeleillä :( i feel u!

      Poista
  2. Ei kyllä tosiaan paljon naurata nämä kelit. Etenkin kun oma poni on ollut tähän päivään asti kengättä, kun en ole saanut kengittäjää paikalle. Vuokrahevosen ratsastuksia en ole edes yrittänyt sopia tälle viikolle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en mäkään kyllä vapaaehtoisesti tähän päälle vielä muiden hevosia lähtisi liikuttelemaan!

      Poista
  3. Täällä Pohjois-Savossa vaihtelee eri talleilla millainen kenttä on. Meillä se on ok, mutta toisella tallilla taas käyttökelvoton. Mulla taitaa olla sen verran onnea matkassa, että huonoista keleistä riippumatta pystyy ratsastaa hepan kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet onnekas! Meidän tallilla on ollut koko talven on-off kentän käyttö..

      Poista
  4. Samaa ongelmaa täällä päin on, kun maneesia ei ole käytössä ja ponin mahaa olisi mukava saada hieman pienemmäksi. Eilenkin jouduttiin antaam vapaapäivä, kun ei yksinkertaisesti olöut paikkaa missä liikuttaa.. Tänään siis tiedossa räjähdys herkkä ratsu estetunnile, ei kiva! :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai teilläkin on laihdutusprojekti, tsemppiä siihen!

      Onnekseni Goldi ei kerää vapaapäivistä mitenkään järkyttävästi ylimääräistä energiaa. Kyllä sen huomaa jos pidempään joutuu vaan köpöttelemään, mutta muutama päivä kevyempää siellä täällä ei onneksi vielä tunnu missään :)

      Poista
  5. Tuttu tunne! Pääsääntöisellä tallillani on onneksi maneesi, mutta toisella tallilla ei ja sieltähän ei sitten löydy mitään ratsastuskelpoista aluetta... Toivottavasti sää nyt päättäisi pysyä joko reilusti plussan puolella tai sitten tulisi kunnon lumihanget takaisin!

    P.S. Ponisi on muuten älyttömän kaunis! Oon itsekin aina haaveillut voikosta hevosesta, sitten kun sen aika joskus tulee <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen monta kertaa tänä talvena haaveillut siitä maneesista ja laskenut roposiani, että olisiko sittenkin varaa muuttaa maneesitallille... En ole millään tavalla säänarka ja menen kyllä vaikka syysmyrskyssä ratsastamaan jos se on muuten turvallista, mutta kun pohjat on niin huonot ettei omasta sisusta huolimatta voi mennä, ei paljoa naurata :(

      Ja kiitos! Goldi päätyi mulle ihan muun asian takia kuin värin, mutta onhan se kiva kun se on vähän erikoisempi ja tollanen blondi :D

      Poista