sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Kisakauden 2016 korkkaus

Eilen jännitti. Jännitti niin paljon, ettei meinannut Kahvila Maneesista ostettu ihana latte pysyä lasissa tärinän takia. Sydän tuntui lyövän vähintään kolminkertaisella nopeudella ja veri kohisi korvissa. Lopulta sain todeta, että kaikki jännitys oli ihan turhaa. Koin jälleen kerran suunnatonta ylpeydentunnetta pienestä keltaisesta ja sen pienestä kuskista. Meillä nimittäin alkoi eilen kauden 2016 kisarumba Ratsastuskeskus Ainossa, ja hienosti alkoikin!

Yöllä oli satanut mukava kerros märkää ja painavaa plussalunta. Kello oli 5:50, kun herätyskello pärähti soimaan ja sai vihdoin nousta sängystä. En nukkunut aamuyöstä enää kovinkaan sikeästi ja kellon soidessa olin jo lähes tulkoon hereillä. Huuhtelin unihiekat silmistä, lusikoin lauatsellisen muroja ja vedin tallivaatteet päälle yllättävän pirteänä. Ensimmäinen luokka alkoi yhdeksältä aamulla, paikalla pitäisi olla jo mielellään kahdeksan aikoihin ja sitä ennen olin lupautunut tekemään aamutallin, eli ruokkimaan kaikki kuusi turpaa ja viemään ne tarhoihin. Tallin pihaan kurvasin puoli seitsemän aikoihin.

Olin ollut fiksu ja tehnyt suurimman osan työstä jo etukäteen perjantai-iltana. Iltamyöhään kuurasin ponin hännästä taas edes suurin piirtein valkoisen, harjasin pahimmat pölykerrokset ja sipaisin kevyesti showshinea pepun päälle. Olin myös repinyt kaikki aamun heinät valmiiksi ja täyttänyt ponille traileriin heinäverkon. Suitset oli pyyhittynä, karvabootsit pöyhittynä ja poni viimeistä silausta vaille valmis aamun koitokseen.

Vaikka ajokeli ei ollut se kaikista ideaalisin, päästiin odotettua nopeammin perille Ainoon. Matkaa meidän tallilta Ainoon ei ole kuin viitisentoista kilometriä, mutta varattiin ajomatkaan puoli tuntia ihan vain varuiksi huonon sään takia ja kun trailerilla kierrettiin pieni lenkki, että päästään isompia teitä perille.



Perillä käytiin etsimässä kanslia ja ilmoitettiin poni ja tyttö lähteviksi. Goldi oli matkustanut koko matkan todella nätisti ja hiljaa, mutta oli selvästi innoissaan kun alettiin purkamaan traileria ja oli jo tulossa puomin läpi ulos. Neiti oli ihan täpinöissään vieraasta paikasta, eikä olisi malttanut lainkaan seistä varustuksen aikana paikallaan, kun ympärillä oli ponikavereita ja jänniä autoja ja trukkeja ja ja ja...

Verkassa poni oli hyvä ja Nella otti sillä reippaita laukkoja eteen, jotta saisi ponin viritettyä oikeaan tunnelmaan. Ensimmäisenä oli vuorossa 1-tason 80cm clear round-arvostelulla. Nella ja Goldi lähtivät viidensinä. Taisi olla ponilla ikävä kisakentille, sillä se oli radalla jopa ihan hurja. Omaa vuoroaan odotellessa se otti kipinää rataa ratsastavasta kaverista ja esitteli "rodeotaitojaan". Kun oma vuoro koitti, oli Goldissa vauhtia melko lailla. Muutamassa kaarteessa Nella koitti ottaa ponia kiinni ja naurettiinkin kun välillä kuului kimeä komennus, että "GOLDI!". Pois kontrollista se ei ollut missään vaiheessa, vaikka vauhtia oli normaalia enemmän. Kivaa se vaan kuulemma oli että keltaisesta löytyi kerrankin enemmän puhtia! Radasta tuli nollatulos, eli avausluokan tavoite saavutettu.



Ysikympissä Goldi oli jo vähän kadottanut liiallista vauhtiaan ja perusradan ensimmäisillä esteillä se näytti jopa hieman löysältä. Poni onneksi kuitenkin taas heräsi loppua kohden ja eteni todella hyvin toisessa vaiheessa. Tämä rata oli ehdottomasti yksi ratsukon siisteimpiä suorituksia koko yhteiseltä taipaleelta. Perusrata oli tasaisen varma ja rauhallisesti ratsastettu, Nella valitsi huolelliset ja hyvät tiet, eikä hötkyillyt turhia. Toisessa vaiheessa ei ollut juurikaan mahdollisuuksia valikoida tiukempia teitä, mutta sekin ainoa minkä Nella päätti ottaa, sujui todella hyvin! Kaarre oli sujuva ja Nellan avut liki huomaamattomia. Poni ei liukunut kaarteessa ulos lainkaan lapa edellä, kuten sillä helposti on tapana jos se on yhtään liian pitkänä. Poniratsastajilla huomaa harmillisen usein sen, kuinka vauhdikasta ja vahvaa ponia ratsastetaan liioitelluin avuin ja enemmän käsillä ohjista roikkuen, kun muuten ei saada haluttua tulosta aikaan ponin ollessa kuuro pohjeavuille. Onneksi Nella on ratsastajana kärsivällinen ja ratsastaa ponia reilusti. Jos tyyli olisi "soitellen sotaan" ja keinolla millä hyvänsä nopeat tiet, olisin lopettanut tämän diilin jo aikapäivät sitten. Onneksi ei tarvitse edes miettiä asiaa!


Ysikympissä keikuttiin hetki toisena, muutama tovi kolmansina ja lopulta sijoitus oli viides. Keltainen poni sai siis suitsiinsa keltaisen ruusukkeen - sopi ainakin ponin väreihin!

Kisakausi 2016 lähti meidän osalta käyntiin aivan loistavasti. Parempaa starttia tulevalle kaudelle ei olisi voinut toivoakaan. Nyt jatkamme kuukauden verran kotitreeniä ja taisinpas lupautua ensi viikolla itse estevalmennukseen kun Nella ja Johanna lähtevät hiihtolomanviettoon... Kisajännitys jatkuu näillä näkymin seuraavan kerran jälleen Ainossa maaliskuun alkupuolella, mutta siitä lisää taas lähempänä! Loppuun vielä videopätkät molemmista radoista ja jälkimmäisen palkintojenjaosta, jossa poni villiintyi täysin.




Postauksen kuvista kiitos Tiiti Talala!

6 kommenttia:

  1. Uskomattoman taitava parivaljakko! Näiden menoa on ilo katsella :)

    VastaaPoista
  2. Niin fanitan tätä paria! Ratsukosta huokuu iloinen tekemisen meininki! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytöt kyllä sopii toisilleen todella hyvin!

      Poista
  3. Katsomon reunassa kehuinkin jo kaverille, kuinka ihanan näköistä menoa noin pieneltä ratsastajalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti! Olen kyllä iloinen kun ponille on löytynyt noin sopiva ratsastaja :)

      Poista