Uusia tuulia ja ruusukkeita!

Välissä ehti olla viikonloppu ilman kilpailuita ja tänäkin viikonloppuna oli suunta ainoastaan pieniin 1-tason kilpailuihin Rake-tallilla Jokelassa. Tarkoitus oli hypätä 90cm ja metri, mutta jälkimmäinen luokka peruttiin Nellan ja Goldin ollessa ainoat osallistujat. Metrin olisi tietysti saanut hypätä myös rataharjoitteluna, mutta Nella halusi mielummin kilpailuhenkisenä tyttönä kisata, niin siirrettiin sitten tytöt hyppäämään pitkästä aikaa 80cm lisäksi.

Nyt kun metrin radoilla on saanut tosissaan ratsastaakin, oli hieman pienemmät esteet kivaa vaihtelua ja pystyi enemmän keskittymään tiukempien teiden ratsastamiseen kun ei ollut korkeuden kanssa haasteita.  Kilpailuista verotti varmasti Ypäjän kisat paljon osallistujia ja luokkakoot olivat todella pieniä. 80cm starttasi reilu kymmenen ratsukkoa ja 90cm neljä. Kenttä, jolla kilpailut pidettiin, oli tottakai laakson ison kentän ja Ypäjän maneesien jälkeen kovin pienen ja ahtaan tuntuinen, mutta rata itsessään oli kiva ja etenkin toinen vaihe hyvin toteutettu hyödyntäen nimenomaan kentän pienuutta. Molemmista luokista tytöille napsahti sinivalkoinen ruusuke ja kotiinviemisiksi saatiin sekä Goldille, että Nellan ylläpitoponille kivat uudet huovat (kaksi samanlaista, oli helppo jakaa :D)!

Puhelinkuvista päivän tunnelmia! (oli muuten haaste saada poni poseeraamaan tuossa ruohikolla, olisi kiinnostanut syöminen paljon enemmän...)

Kilpailuista suunta muuttuikin kotimatkalla hieman tutusta poikkeavaksi, sillä Goldi muutti tänään uuteen talliin. Tämä asia on ollut vireillä jo useamman kuukauden, mutta en ole vielä jaksanut/ehtinyt/halunnut asiasta täällä blogin puolella mainita. Uusi talli on hieman toisessa suunnassa kuin vanha kotipaikka, mutta itselleni matkaa tallille kertyi vain neljä kilometriä lisää - edelleen voin siis toteuttaa suunnitelmani kesäaikaan pyöräilystä tallille silloin tällöin! Uusi talli valikoitui aika pitkälti puitteiden perusteella ja olenkin jo jonkun aikaa haaveillut muutosta maneesitallille. Vaikuttava tekijä oli myös hyvät maastoilumahdollisuudet, kokopäivätarhaus ja kuivaheinän mahdollisuus. Hieman jännittää muutto uuteen paikkaan, sillä nyt ollaan oltu niin pienellä ja idyllisellä maalaistallilla, että katsotaan miten kova shokki iso 40 hevosen talli loppujen lopuksi meille landepaukuille oikein on..! Itse ainakin tiedän että viihdyn hyvin isossa porukassa ja tykkään siitä, että tallilla on pääsääntöisesti aina porukkaa kun siellä käy - ja uskon Goldinkin tykkäävän kun ympärillä tapahtuu enemmän, se on niin kovin utelias luonteeltaan että tykkää seurata menoa ja meninikiä!

Goldi on onneksi niin tottunut vierailemaan uusissa paikoissa, ettei se ollut uudelle tallille saapuessa moksiskaan. Toki neiti oli kovin utelias ja ehkä hieman hämmästynyt kun vietiin se tarhaan ja jätettiin sinne. Se oli kuitenkin hyvin rauhallisen oloinen ja tottakai seurattiin tilannetta kamojen purkamisen ja järjestämisen lomassa. Kultainen oli oikein valppaana ja katseli uusia kavereitaan mielenkiinnolla, vaikka myös sen verran ihmeissään että aina kun käytiin lähellä hörisi hieman kummastellen ihan kun kysyäkseen, että mikäs paikka tämä tällainen on?

Luotan poniin ja uskon sen selvinneen oikein kivasti loppuillankin uudessa kodissaan, itse suuntasin illanviettoon perhetutun viisikymppisille. Huomenna suuntaan jo heti aamupäivästä tallille ja ajattelin käydä tutustumassa maneesiin ja lähimaastoihin.

Keikistelyä supermallin tavoin

Keskiviikkoiltana sain ensimmäistä kertaa elämässäni asettua ihan ihka oikean ammattikuvaajan kameran eteen, kun Hestafoton Petra Lönnqvist tuli kuvaamaan minua ja Goldia! Jännitin tapaamista jo monta päivää etukäteen, sillä en ole kameran edessä kaikista luontevimmillani. Tai no, kyllä mä osaan just ja just seistä pönöttää hymyillen ponin vieressä, mutta siihen se jääkin. Kaikki ylimääräinen poseeraaminen ja kameran edessä keikistely ei ole mulle luontaista. Voi kun olisikin!

Kun sovimme kuvauspäivästä ja ajankohdasta, ehdotti Petra iltaa, jolloin auringon valo on kaikista kauneimmillaan. Onneksi se aurinko myös illaksi sieltä pilvien takaa meille paljastui ja ilmassa oli selkeää kesän tuntua.

Kuvattiin muutamilla eri teemoilla ilta-auringossa, perinteisempiä kesäkuvia ja iselleni vieraampia "muotikuvia". Petran kameralle oli kyllä uskomattoman helppo poseerata ja onneksi kuvaaja on tottunut ohjaamaan mallejaan, sillä ilman hyviä ohjeita ei kuvista olisi varmasti tullut mitään sen erikoisempaa kuin mitä yleensäkään.

Kun sain nähdä kuvat, olin aivan puulla päähän lyöty. Wau, saako minusta muka tuollaisia kuvia? Kuvia tulen pudottelemaan tänne blogin puolelle tässä kesän mittaan, niin paljon onnistuneita ihania kuvia saatiin! Ensimmäinen setti hieman "dramaattisempaa" mustavalkoista tunnelmaa.

Tahdotko itsestäsi ja ponistasi upeita, ammattitaidolla ohjattuja kuvia? 

Petra tekee tilauskuvauksia ympäri vuoden kaikkialla Suomessa. Valokuvaukset toteutetaan pääsääntöisesti kuvattavan hevosen omalla kotitallilla, jonka lähiympäristöä hyödynnetään kuvausmiljöönä. Kuvattavaksi kelpaa kaikki silkkiturvat ja näiden omistajat rotuun, kokoon, väriin, lajiin ja taitotasoon katsomatta.

Valokuvaajana Petra on kannustava ja ohjaa tarvittaessa kuvattavaa kameran edessä. Kuvaustilanne on rento ja kameralle on kuva kuvalta helpompi esiintyä.

Jos kiinnostuit, klikkaile ihmeessä itsesi osoitteeseen hestafoto.com ja ota yhteyttä Petraan!

Helsinki Pony Event

Viikonloppuna vietettiin Helsinki Pony & Young Riders Eventin kymmenvuotisjuhlia. Kilpailut järjestettiin perinteisesti Helsingissä Laakson ratsastusstadionin isolla kentällä. Helsinki Pony Eventissä järjestettiin luokkia aluetasolta kansalliselle tasolle; muun muassa Evidensia Pikkuponi- ja Ponicup, Pikkuponi GP ja Poni GP. 

Ollaan kevään aikana mietitty mahdollisuutta osallistua Ponicupiin tällä kaudella ja kun osakilpailuja järjestetään myös metrin tasolla, päätettiin tottakai lähteä kokeilemaan miltä Ponicup maistuu. Koska meidän tehotiimi on vasta siirtynyt tällä kaudella kilpailemaan metriä, ei pidetä tavoitteita liian korkealla, vaikka tottakai tavoitteita on hyvä asettaa. Nyt alkukaudesta kuitenkin makustellaan pääosin näitä metrin luokkia, katsotaan miten treenit ja kisat sujuu ja edetään sitten sen mukaan. Ponicupin finaalikin on tottakai loppukesän haaveena, mutta se edellyttäisi edeltävältä kaudelta sujuvia ja puhtaita metrin ja kympin ratoja ja onnistuneita osakilpailusuorituksia, sillä finaali ratsastetaan 115-korkeudella. Treeneissähän tytöt ovat menneet helposti kympin ja viidentoista tehtäviä, mutta kotitreenit on aina eri asia kun kisatilanne ja koska poni on vielä nuori, ei haluta kiirehtiä ja ahmaista liian isoa palasta kerralla.

Viime viikon lauantaille mulle sattui harmillisesti työvuoro, jota en voinut enää siirtääkään ja täten jouduin jälleen jännittämään tehotyttöjen ratoja ruudun välityksellä. Onneksi on Equipe Online ja ihanat Team Goldilaiset, jotka pitävät töissä raatavan ponimamman ajantasalla.

Nella ja Goldi osallistuivat lämmittelynä 90cm luokkaan ja Ponicupin ensimmäiseen osakilpailuun meidän osaltamme. Aurinko ei juuri hellinyt kilpailijoita, mutta onneksi ne kaikista pahimmat monsuunisateet joita oltiin povailtu lauantaille väistyivät viime hetkellä.

 (linkki videoon)

Ysikymppi alkoi todella sujuvan näköisesti ja poni oli virkeän oloinen. Se kuitenkin tuli kolmannelle esteelle vailla kunnollista ponnistuspaikkaa ja räsäytti käytännössä suoraan esteen läpi. Nyt täytyy kyllä taas kehua ponia, on s evaan mieletön! Goldi nimittäin jatkoi tästä läpimenosta huolimatta täysin sujuvasti seuraavalle esteelle ja suoritti koko loppuradan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tietysti tästä sujuvuudesta myös isot pointsit Nellalle, että keräsi itsensä ja ponin samantien virheen jälkeen ja jatkoi itsekin selässä kuin ei mitään. Tiedän että on poneja, jotka olisivat ottaneet kyseisestä virheestä itseensä ja säheltäneet loppuradankin ihan täysin. Lopullinen sijoitus neideillä tässä luokassa oli 16.

Evidensia Ponicupin osakilpailu HePessä ratsastettiin metrin korkeudella ja arvosteluna oli tyyliarvostelu. Tämä oli meille oikeastaan nappiluokka etenkin sen kannalta, että tähänkin mennessä ollaan metrit ratsastettu siististi ja puhtaasti, eikä suoranaisesti tavoiteltu aikaa ja voittoa. Kaiken lisäksi Nella on poniratsastajana ehdottomasti tyylillisesti parhaasta päästä. Tyttö ratsastaa hiljaa ja nätisti, eikä revi ponia tiukoissa paikoissa suusta ja ymmärtää myös tehneensä itse välillä virhearviointeja - reilu ratsastaja rehelliselle ponille.

Itse rata sujui tytöiltä todella hienosti ja vaivattomasti. Jopa edellisessä luokassa haasteita aiheuttanut kolmoseste ylittyi nyt ilman ongelmia. Maaliin kaksikko tuli hienosti nollaradalla ja niin hienoin pistein, että tästä luokasta napsahti voitto! Arvostelupapereissa oli muun muassa seuraavia huomioita: "Hyvä onnistunut suoritus. Ratsastajalla erinomainen esteistunta.", "Hienoa katsottavaa", "Mukavaa etenemistä" ja "Hieno poni!". Miinuksia pisteistä kaksikolle tuli pääosin vain ensimmäisen ja toisen esteen välissä tulleesta vastalaukasta ja pienestä rytmin kadottamisesta. Kokonaispisteet 16,8/20.

Ensimmäinen Ponicupin osakilpailu neitien osalta meni siis täysin nappiin ja tästä on enemmän kuin hyvä lähteä jatkamaan tahkoamista kohti mahdollista finaalia! Ponicupin voitosta on mukana kilpailemassa ne ratsukot, joilla on neljästä osakilpailusta ja finaalista saavutettu eniten pisteitä yhteensä ja sijoittuakseen on vähintään yhden näistä osakipailuista arvostelu oltava taitoarvostelu. Ponicupissa sijoittuminen (pl voitto) ei edellytä osallistumista neljään osakilpailuun. 

Kuvia kisoista on tulossa kunhan niitä saadaan!