keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Penkkiurheilua

Meidän satulanmetsästys on oikeastaan ollut käynnissä jo siitä päivästä lähtien kun ponin itselleni lunastin. Sillä ei ole ollut varsinaisesti kunnolla selkään istuvaa satulaa ainakaan kolmeen vuoteen. Kamala edes ajatella että poni on joutunut treenaamaan ja liikkumaan hieman liian ahtaan satulan kanssa niin kauan. Ihan täysin epäsopivaa satulaa selkään ei sentään olla läntätty, mutta olosuhteiden valossa olisin tietysti toivonut että oltaisiin löydetty sopiva satula jo aikapäiviä sitten. Uuden satulan hankkimisen aloitin jo muutama vuosi takaperin myymällä epäsopivan estesatulan eteenpäin. Pieni tsemppari siihen että se uusi estepenkki olisi pian hommattava. Käyttöön jäi hieman estepenkkiä paremmin sopinut koulusatula, joten ihan satulatta ei tarvinnut treenata kuitenkaan.
Viime vuoden Goldi hyppäsi lainasatulalla, jonka kanssa se liikkui oikein hyvin ja tuntui tyytyväiseltä. Niinpä akuuttia tarvetta uudelle satulalle ei ole ollut ja minä olen pärjännyt hyvin pelkällä koulusatulalla. Goldin selkään on sovitettu näiden vuosien aikana ties minkälaista penkkiä ja jokaisen hylkäyksen myötä epätoivo kasvoi kasvamistaan. Eikö tähän selkään ikinä löydy sopivaa satulaa? Omatoimiseen sovitteluun kyllästyneenä tilasin vihdoin talvella meille ajan satulansovitajalle, sillä päätin ettei tämän vuoden kausi enää kulje lainasatulalla. Ensinnäkään lainasatulakaan ei ollut ponin selkään aivan priima ja toisekseen halusin ponille ihan oman estesatulan joka on sovitettu selkään sopivaksi alan ammattilaisen toimesta. Tottakai tahdon panostaa ponin esteuraan myös hankkimalla sille täydellisesti sopivat varusteet joiden kanssa sen on mukava ja helppo suorittaa.


Niinpä me suunnattiin maaliskuun loppupuolella Hipposportin satulastudiolle ponin kera. Miten ihana fiilis olikaan taluttaa poni sisään ovista keskelle satoja satuloita tietäen, että vihdoin ollaan oikeassa paikassa etsimässä sitä täydellistä.

HippoSportin satulavastaava Atte sovitteli ponin selkään satulaa toisensa perään ja huokaisinkin siinä, että eikö olekin ihanan helppo selkä. Atte vastasi, että onhan se, kun ei sinne sovi kuin yksi malli! Tietysti helpon selän määritelmäkin on häilyvä, Goldin selkäkin näyttää täydellisen helpolta; Se on suorahko ja säkä on matala. Sen sijaan haasteita tuo suurehkot lavat ja leveä säkä. Näistä ehkä se leveä säkä ollut kaikista isoin ongelma. Selkään pitäisi löytää satula, jossa on riittävä selkärangantila säälle, mutta joka ei kuitenkaan olisi muuten järin leveä. Lisäksi lavoille pitää saada hyvin tilaa ja satulaan juuri sopivasti kaarevuutta ettei se aiheuta painaumia. Ihan helppo nakki eikövain.

HippoSportin satulastudiolla oli aivan huikean ystävällinen ja kotoisa tunnelma. Atte jaksoi kärsivällisesti vastailla mun tyhmiinkin kysymyksiini ja opin oman ponini selästä ja satuloiden istuvuudesta ihan hirveästi lisää sen parituntisen aikana joka Kilossa vietettiin. Tajusin, että lähtökohtaisesti meillä on ollut hakusessa ponille ihan vääränmallinen satula - olisi pitänyt hakeutua ammattilaisen pakeille jo niin paljon aiemmin.

Siinä vaiheessa kun Atte tokaisi selkään sopivan heiltä estesatuloista ainoastaan yksi malli, saattoi pieni kylmänhiki nousta otsalle. Tottakai se aina sitten on se kaikista kallein vaihtoehto. Aina.  Onneksi tällä kertaa niin ei ollut. Selkään iskettiin aivan ihana tummanruskea Prestige-merkkinen estesatula mallia Versailles. Juuri sopiva sekä mun, että Nellan pyllyille. Ensisijaisesti tässä katsottiin satulan sopivuutta sekä ponille, että Nellalle, mutta tietysti super iso plussa että se sama satula istui myös mulle. Tai mä istuin siihen hyvin. Tai jotain?


Mä olen kuullut useammalta taholta että Versailles-malli on kamala heittoistuin ja ettei monet suostuisi sellaisella edes hyppäämään isompaa. Itse en tietenkään ihan kauhean isoa sillä hyppääkään, mutta eipä se ole miltään heittoistuimelta tähän mennessä tuntunut, vaan oikeastaan aika täydelliseltä pitävine rasvanahkoineen. Nellakin on sanonut tykkäävänsä satulasta, joten ainakin meidän käyttöön se on juuri täydellinen.

Kaikista mielenkiintoisin vaihe satulansovituksessa oli satulan koeajo painematon kanssa. Mua jännitti ihan hirveästi kavuta selkään muutamastakin syystä.
A) Mä en oo juurikaan muutamaan vuoteen ratsastanut estesatulalla, voitte kuvitella millainen kulttuurishokki pelkästään se oli.
B) En tykkää ratsastaa niin että joku seisoo vieressä tuijottamassa - sama syy jonka takia en ole vielä(kään) uskaltautunut kisaamaan. Mulla menee pupu pöksyyn heti.
C) Pelotti nähdä kuinka vinoon istun satulaa epämääräisellä istunnallani.

No onneksi ratsastus sentään meni ihan ok, vaikka ponikin tuntui hieman jännittyneeltä varmaan osittain oman jännitykseni takia. En tehnyt mitään major virheitä, mutta tietysti olisin voinut paremminkin ratsastaa. Syytän esiintymisjännitystä. Se mitä tietokoneeseen tulee, oli sieltä saatu feedback oikeastaan vain positiivista. Toki mun ratsastaessa ruudulle lävähteli paljon enemmän punaisia kohtia kuin Nellan ratsastaessa, mutta nekin oli onneksi aika hyvin symmetriassa eikä painematto paljastanut katsojille mun vinoudesta mitään. Painematon kanssa ratsastaminen antoi itsellenikin sen viimeisen varmuuden siitä, että satula on hintalappunsa arvoinen.


Tässä vaiheessa epäröin enää satulan väritystä. Kuulemma sitä ei ollut rasvanahkaisena saatavissa enää mustana vaikka ensimmäisenä sitä taisinkin tilauksen teon yhteydessä kysyä, joten ei auttanut kuin laittaa satula tilaukseen tummanruskeana. Tämähän tarkoitti sitä, että pitää sitten pistää koko nahkavarustesetti kierrätykseen ja hankkia uudet ruskeat tilalle. Tosi harmi, että sattumoisin mun mielestä Goldille vielä sopii ruskeat kamat paremmin kuin mustat!

Satulan saapumiseen kotiin meni noin nelisen viikkoa tilauksesta. Kävelin kuin kuumilla hiilillä koko sen ajan enkä olisi millään halunnut enää laittaa vanhaa satulaa selkään. Atte tuli ihan henkilökohtaisesti tuomaan meille satulan kotiin, näin päästiin myös testaamaan satulan sopivuus vielä varmasti hyväksi sekä ponille, että ratsastajalle. Kaikki priimaa - eli ei muuta kuin lasku kouraan ja satula omalle paikalleen. En muista milloin viimeksi olen ollut jostain mun ostoksestani niin onnellinen ja innoissani - varmaan ponista silloin kun sen kauppakirjat kirjoitettiin. Edes säästötilin totaalityhjennys ei ole tuonut katumuksen tunteita, niin valtavan suuri ero ponin liikkumisessa on uuden satulan alla.

Elämä uuden satulan kanssa on ollut uskomattoman vaivatonta. Ponin askellajit paranivat samantien valovuodella ja sen motivaatio työskentelyyn palasi. Enää ei tarvitse taistella puolta tuntia jäykän ponin kanssa, vaan alla on alusta alkaen tuttu rentona liikkuva energinen Goldi. Mä pysyn hyvin kyydissä rasvanahkapenkillä ja maastoilussakin on ihan uudet vibat. Poni on hypännyt kilpailuissa paremmin kuin koskaan. Väitän, että kunnollisella satulalla on suuri osuus asiaan taitavien kuskien lisäksi. ;)


 Postaus toteutettu yhteistyössä HippoSportin kanssa.
Kuvat © Vilma Töyräs


8 kommenttia:

  1. Satularumbat on ärsyttäviä! Onneksi löysitte nyt sopivan satulan ja myös ulkoisesti tosi siistin. Laadukkaita kuvia taas. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mä olen niin onnellinen että se on nyt ohi! Kiitos! :)

      Poista
  2. Oli kiinnostava postaus! :) -Fanny

    VastaaPoista
  3. Kyllä se oikean kokoinen satula on vaan tärkeä. Mutta on se myös vaikeeta yleensäkkin löytää oikeesti hyvä satula! Ihana kuva tuossa lopussa <3

    VastaaPoista
  4. heij onko sulla sellainen paita jossa teksti yesterday, NOW, tomorrow? Ootko mistä ostanut sen? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! Ostin sen viime syksynä NewYorkerista :)

      Poista