sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Rakastuin ruotsalaiseen

Usein oon jopa tosi turhautunut siihen, että mun monet hyvät ystävät asuu jossain ihan muualla kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla. Toisaalta se antaa mulle hyvän syyn irtautua hetkeksi omasta arjesta kun saa matkustaa toiselle paikkakunnalle, tai kuten viime viikonloppuna, eri maahan!

Me tutustuttiin Rositan kanssa reilu vuosi sitten syksynä pidetyillä Blogiexpoilla Lahdessa. En edes oikein muista miten päädyttiin juttelemaan, mutta aika pian oltiin jo ehditty sopia treffit tulevalle keväälle ponikuvailujen merkeissä. Ja minä sain uuden ihanan ystävän. ♥

Viimeksi vierailin Ruotsissa Rositan luona viime kesänä, silloin käytiin Hestafoton Petran kanssa valokuvaamassa friisiori Rink van Hestegaardenia ja Rositaa sekä Fotografiskassa katsomassa hevosvalokuvanäyttelyä. Tämä oli sitä aikaa kun mulla oli kirjoitusinto aivan hukassa eikä koko reissusta tainnut tulla kirjoitettua sanaakaan. Tällä kertaa saatte reissusta hieman tekstiä ja reilun kasan kuvia!

Saavuin Stockholm Arlandalle seitsemältä perjantaiaamuna. Mua jännitti ihan hirveästi, koska olin päättänyt olla pihi ja seikkailla halvimmilla mahdollisilla julkisilla Tukholman pohjoispuolelta keskustan läpi etelään. Tehtiin sama viime kesänä Petran kanssa, mutta yksin matkaaminen vieraassa paikassa on aina yhtä jännittävää. En myöskään pidä lentämisestä, joten varmasti se jännitys tarttui myös loppumatkaan. Näppärä tyttö kun olen, löysin ennakkoluuloista huolimatta suoraa reittiä perille oikealle pääteasemalle, jolla Rosita oli mua vastassa.

Kun päästiin kämpille koomattiin luvattoman pitkä aika. Mulla oli takana suhteellisen rankka viikko kolmen kahdentoista tunnin työvuoron takia ja olinkin varoittanut Rositaa siitä, etten perjantaina välttämättä ole ihan täysissä vedoissa. Olinhan sentään herännyt sinäkin aamuna jo viideltä. Onneksi suunnitelmissa ei ollut päiväksi muuta kuin Rositan liikutushevosen Mutterin hoito; ainahan sitä tallilla jaksaa vähän väsyneenäkin käydä!

Päästiin liikkeelle vasta puolenpäivän jälkeen ja satuttiin tallille juuri maneesin lanauksen aikaan. Touhuiltiin sitten kaikkea muuta tallissa miltei kahteen saakka, jolloin lanauksen oli määrä olla valmis. Noh, traktori olikin sitten hajonnut kesken kaiken keskelle maneesia eikä siellä ratsastaminen tullut hieman säikyn hevosen kanssa kuuloonkaan. Päädyttiin sitten pyörimään hetkeksi ulkokentälle. Pohja ei kuitenkaan ollut kaikista ihanteellisin kunnolliselle treenille, joten Mutter sai tyytyä lyhyeen pääosin ravitreeniin ja mun hoitamiin loppukäynteihin. Tehtiin teille perjantain tallireissusta pieni videopostaus, kurkkaa tallimyday alta! (Jos video ei näy, klikkaa tästä)


Perjantai-ilta koomailtiin ansaitusti kämpillä ja käytiin "ajoissa" nukkumaan, sillä perjantaille kello oli asetettu herätykselle taas jo kukonlaulun aikaan. Rinkin luo!!

Mä en vaan kestä miten upeita talleja ja tiloja Ruotsissa on. Rinkin talli on kuin jostain sadusta, iso vanha tila linnan vieressä (kyllä, linnan!! Kuvitelkaa auringonlasku, prinsessamekko ja musta ori... Saatteko mielikuvasta kiinni? *sydänsilmäemoji*). Rosita ratsasti Rinkillä ensin hetken kentällä, jonka jälkeen oli tarkoitus lähteä käymään maastossa pieni lenkki. Jottei ihan patikkaretkelle tarvinnut lähteä, sain uljaaksi ratsukseni 21-vuotiaan FEI-valjakkoponi Bryggaren. Huikea tyyppi! Jos olit Sipoossa katsomassa valjakkokilpailuita viime kesänä, olet jopa saattanut nähdä kyseisen ponin tositoimissa.


Bryggaren kantoi mut rohkeasti satulatta Rinkin henkisenä tukena noin puolen tunnin mittaisen lenkin. Ei olisi kyllä ikinä uskonut että poni on jo 21-vuotias! Sen verran virkeä ja hyväkuntoinen tapaus.

Kun palattiin maastolenkiltä, sain mahdollisuuden itse kavuta hetkeksi Rinkin selkään.Turha varmaan sanoa, että saattoi päästä pieni jännäkakka ja tuntui täysin absurdilta ajatukselta päästä yhden somemaailman suosituimman hevosen kyytiin. Nuorukainen oli jo hyvin väsytetty kevyen koulutreenin ja maastolenkin jälkeen, ja se käyttäytyi esimerkillisesti kantaessaan tällaisen pienen ponitytön kentän ympäri loppuhölkät sekä käynnissä että ravissa. Tuollaisen jykevän friisin liikeemekaniikka on kyllä aivan eri maailmasta kuin minkään muun hevosen jolla olen koskaan ratsastanut. Pelkkä ravi on niin ilmavaa, että tuntuu melkein kuin istuisi pomppupallon päällä. En uskalla edes kuvitella millainen sen laukka on istua. Etenkin kun mulla oli vaikeuksia istua jo ison puoliverisen laukassa - ei mitään verrattuna friisin liikkeisiin!

Rink on kaikin puolin niin upea tapaus. Sen lisäksi, että se on henkeäsalpaavan komea kiiltävän mustan karvapeitteensä ja pitkän paksun harjansa kanssa, on sillä mitä suloisin luonne. Se on kuin koiranpentu, aina vailla huomiota ja rapsutuksia. Sellainen hyvän mielen hevonen, unelmien prinssi. ♥






Unelmien prinssi ♥

Lauantaina suunnattiin vielä tallin jälkeen Tukholman keskustaan pienelle shoppailureissulle. Mulle on aivan must päästä joka reissulla käymään Sephorassa ja jotenkin tuntuu että ruotsalaisilla on kaikessa parempi maku kuin suomalaisilla. Tai ainakin sellainen joka osuu paremmin yksiin oman tyylin kanssa. Aamun tallireissu verotti aikaa shoppailulta, sillä ruotsissa suurin osa kaupoista menee lauantaina kiinni jo viideltä. On meillä suomessa asiat hyvin kun viikonloppunakin saa shoppailla ainakin tunnin pidempään! Ei siis ehditty Sephorakäynnin lisäksi shoppailla mitenkään älyttömästi muissa kaupoissa, mikä oli ainakin oman kukkaroni kannalta vain hyvä asia. Muhun kun tuppaa välillä iskemään sellainen pieni shoppailuhulluus ja ostaminen saattaa lähteä jopa vähän käsistä. Kun löytää yhden kivan ja ehkä toisenkin, ei kolmannen ja neljännenkään tuotteen ostaminen tunnu enää miltään. Tämä on ilmiö jonka saatatte nähdä tapahtuvan myös esimerkiksi heppamessuilla - siksi yleensä välttelen sen ensimmäisenkään ostoksen tekemistä...!

Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä pyörähtämässä tunnelmallisessa Haymarketissa herkkuleivillä ja viinilasillisella.  Mä kyllä viihdyn niin hyvin kaupungissa. Vaikka sisimmässäni mä olen aivan totaali landepaukku ja mun unelma olisi asua jossain keskellä ei mitään omalla pikkutilalla miljoonien eläinten ympäröimänä, on mussa myös se puoli, joka haaveilee asumisesta jossain isommassa kaupungissa. Sellainen unelmaelämä, jossa kuvittelen itseni esimerkiksi Gossip Girlin Blairiksi, asumassa jossain ihanassa kattohuoneistossa kaupungin keskellä, viettäen aikaa ystävieni kanssa tunnelmallisissa kahviloissa ja shoppaillen merkkivaateliikkeissä. Aika kaukaiset unelmat noin niinkuin toteutumisen kannalta, mutta hyvähän se on olla unelmia ja kun niitä on kaksi täysin erilaista, on todennäköisyys siitä että edes toinen osittain toteutuu paljon suurempi. Haaveilu on ihanaa!


Rentsun lauantai-illan ja hyvin nukutun yön jälkeen oli ihana herätä uuteen tallipäivään. Sunnuntaille oli nimittäin suunnitelmissa dressagetreeniä Mutterin kanssa ja tällä kertaa mäkin pääsisin testailemaan tätä valkoista unelmaa ihan kunnolla! Lähdettiin tallia kohti joskus ennen puoltapäivää, jotta saisi toimia kaikessa rauhassa. Illaksi ei ollut mitään suunnitelmia, mutta kun koneella ja muistikorteilla odotti jo valmiiksi kasoittain kuvia ja videopätkiä editoitavaksi, oli ajatus siitä että illalla saisi rauhassa istua sohvalla käyden niitä läpi suhteellisen houkutteleva.

Ruotsissa on tapana suurimmalla osalla talleista, että omistaja siivoaa hevosensa karsinan päivittäin itse ja laittaa heinät valmiiksi pusseihin seuraavaa päivää varten. Meillä on ollut tämä suhteellisen sama systeemi edellisellä tallilla ja itse ainakin tykkään kyseisestä toimintamallista. Yhden (tai edes kahden) karsinan siivoaminen päivässä ei montaa minuuttia vie ja pysyy itse hyvin perillä siitä, mitä poni on karsinassaan yön/päivän aikana puuhaillut. Rosita halusi treenata Mutterin letittämistä ja päätti tehdä hevoselle sykeröt kuvia varten, joten mä päätin siivota karsinat sillä välin. Mutterilla on karsinanaapurina ja tarhakaverina saman omistajan eläkkeellä oleva pohjoisruotsinhevosruuna, jonka karsinan siivous kuuluu diiliin. Kahden hevosen karsinat oli perfektionistin mittapuulla hyvin siivottu siinä ajassa, kun Rosita loihti ratsulleen tyylikkäät sykeröt niskaan.

Maneesissa Rosita ratsasti Mutterin ensin lyhyesti, jonka jälkeen mä sain kavuta kyytiin. Aloitin treenin ihan vain keventelemällä suurella pääty-ympyrällä ja taivuttelemalla hevosta. Mun tarvitsee aina ottaa oma aikani alkuun siinä, että taas löydän oikean tyylin ratsastaa yli 20cm korkeampaa hevosta kuin millä mä olen päivittäin tottunut menemään. Pelkästään selässä istuminen tuntuu niin erilaiselta, puhumattakaan liikkeistä. Hevosen kokoisia kaviokkaita on siinä mielessä helpompi ratsastaa kuin ponieläimiä, että niiden liikkeet on huomattavasti hitaampia. Koska yksi raviaskel on paljon ponin raviaskelta isompi, ehtii sen aikana miettimään huomattavasti enemmän omia liikkeitään. Siinä missä ponilla se oikea hetki avuille meni jo, voit hevosen kanssa rauhassa pohtia seuraavaa siirtoa. Huomasinkin alkuun olevani hieman liian nopea avuissani ja Mutter oli hieman ihmeissään selässä keikkuvasta tyypistä. Löysin kuitenkin melko pian taas oikean tyylin ja pääsin vaikuttamaan hevoseen. Mutter on aivan uskomattoman hyvin perusratsastettu hevonen - se on herkkä, eteenpäinpyrkivä ja tasainen. Kaikin puolin täydellinen ratsu!

Rositaa hymyilytti, kun kuulemma kehuin juuri kaikkia niitä osa-alueita Mutterissa, joiden kanssa sillä on vielä ollut muutama kuukausi takaperin suuria vaikeuksia. Mutter on viisitoistavuotias PRE-puoliveriristeytys, jonka ratsutuksen Rosita on aloittanut viime syksynä. Silloin ruuna on ollut pidemmän aikaa lähinnä oloneuvoksena ja Rosita on saanut aloittaa hevosen kanssa ihan peruskunnon rakentamisesta. Kannattaa käydä lukemassa Mutterin kehityksestä Rositan omasta blogista, hevosessa on tapahtunut ihan huikea muutos puolen vuoden aikana!

Itse lähinnä testailin hevosen perusnappuloita ratsastaessani. Taivuttelin, tein siirtymisiä ja pohkeenväistöjä ja loppuun ravattiin pitkin ohjin rennosti eteen. En voinut olla hymyilemättä tämän herrasmiesruunan selässä. Sillä ratsastaminen oli niin vaivatonta, että jopa minä tunsin hetken aikaa olevani oikeasti jopa ihan kohtuuhyvä ratsastaja. Ne jotka väittävät, etteivät pidä koulutuuppauksesta, eivät ole koskaan ratsastaneet oikeasti hyvällä hevosella!












Lauantai-ilta kului melko pitkälti tietokoneen ääressä ja juoruillessa. On ihanaa kun on sellainen ystävä, jonka kanssa voi puhua kirjaimellisesti ihan kaikesta. Tuntui erittäin haikealta pakata seuraavana aamuna kimpsut ja kampsut kasaan ja suunnata lentokentälle. Miksi mä löydän aina sellaisia ystäviä, jotka asuu satojen kilometrien päässä?

Kotimatka sujui todella leppoisasti. Istuin junassa ja luin kirjaa, löysin oikeaan bussiin ja selvisin oikeaan terminaaliin lentokentällä. Mä en vain tiedä mikä mussa on, että sekä meno-, että paluumatkalla jouduin "satunnaisen tarkastuksen" kohteeksi ja mun laukuistani otettiin pyyhkäisynäyte. Eikä ollut ensimmäinen reissu kun näin oli. Yleensä mä olen yhdistänyt sen mun kameralaukkuun, mutta tällä kertaa mulla ei ollut edes koko kameraa mukana. Kai se sitten liittyy jotenkin mun ulkonäköön tai olemukseen....?

Kone kotiinpäin oli puolisen tuntia myöhässä, mutta onneksi mulla ei ollut kiire mihinkään. Kotiin päin menossa ja loppupäivälle suunnitelmissa vain tallilla käynti. On muuten aina yhtä ihanaa palata tutulle kotitallille ja hypätä tuttuun ja turvalliseen ponin selkään. Ponillakin tuntui olleen vähän ikävä, ainakin sen verran innokkaana se mua tervehti kun tarhalle kävelin. ♥


Postauksen kuvien © Rosita Dahlberg 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti