torstai 2. helmikuuta 2017

Miksi aikuiset haluaa mennä poneilla?

Eräällä nimeltämainitsemattomalla foorumilla (jota en myönnä lukevani) törmäsin taannoin hyvin mielenkiintoiseen keskustelunaloitukseen poneista ja aikuisista, ja poniaikuisista (ja lihavista, mutta se nyt on ihan oma tarinansa). Tämä on itse asiassa aihe, jota sivuten mun on ollut tarkoitus kirjoittaa tänne jo aikaisemmin, mutta se on jäänyt odottamaan omaa vuoroaan inspiraation puuttuessa ja muiden "ajankohtaisempien" aiheiden ilmaantuessa.

Viesti oli otsikoitu melko suorasanaisesti "Miksi aikuiset ja läskit haluaa mennä poneilla?". Hyvä kysymys. Sitä seuraava viesti taas ei ollut niin hyvä (viestiketju on sittemmin poistettu, enkä muista tarkalleen mitä aloituksessa luki, mutta tuleva postaus sivuaa kyseisiä asioita suoraan tai hieman ohimennen). Mäkin olen poninomistajana ja ponihulluna törmännyt joitain kertoja tähän ihmettelyyn. En mitenkään älyttömän montaa kertaa, mutta törmännyt kuitenkin. Enkä oikeasti ihan ymmärrä että minkä takia se niin ihmetyttää. Nimittäin se aikuisten kiinnostus poneihin ja niiden omistamiseen.


Mä tiedän itse asiassa aika montakin aikuista, jotka omistaa ponin. Ja vieläpä ihan kivoja ja hienoja poneja. En oikein ymmärrä tätä ajatusmaailmaa siitä, että ponit olisi jollain tavalla huonompia kuin hevoset ja vain pikkulasten leikkikaluja. Tottakai ne on pienempiä ja rakenteeltaan erilaisia eikä niillä ehkä yltä sinne GP-radoille kisaamaan, mutta entä sitten kun se ei edes ole tavoite? Poneilta löytyy usein myös sitä kuuluisaa pilkettä silmäkulmasta ja osaahan ne olla jääräpäisempiä kuin monet hevoset. Silti tämä hevoset vs ponit-vastakkainasettelu on mielestäni ihan hölmöä. Onko tämä panettelu kateutta siitä kun itse ei enää ole sen kokoinen että kehtaisi ponin selkään kivuta (kyllä, kateuskortti esitetty)? Vai onko joku oikeasti sitä mieltä että ponit vaan on jollain tavalla huonompia? Sen ainakin tiedän että issikkaihmisille ponittelu on suorastaan pahinta mitä voit sanoa...

Kuulen usein myös argumentin, ettei ponilla ratsastettaessa oikeasti opi ratsastamaan. Siis täh? Eipä sen nyt pitäisi siitä olla kiinni että onko se poni vai hevonen jolla ratsastaa, ihan samalla tavalla siellä selässä silti keikutaan. Tottakai askeleet on erilaisia ja kokoerokin voi olla suuri, mutta kyllä hyvin koulutetulla sopivan kokoisella ponilla ihan yhtä lailla oppii ratsastamaan kuin isolla hevosella. Ilman muuta ymmärrän tämän väitteen kun verrataan shetlanninponeja ja puoliverisiä. Eihän shetlanninponi nyt millään ilveellä taivu samanlaisiin kiemuroihin kuin iso puoliverinen, mutta kyllä silläkin ratsastamaan oppii. Vai onko se oikeasti ratsastamista vasta sitten kun menet sillä isolla hevosella ja ennen sitä se on vain jotain sinne päin? En voi uskoa että esimerkiksi siinä maagisella parilla sentillä ponikokoisesta hevoskokoiseksi on oikeasti mitään väliä. Onhan niitä isojakin hevosia joiden fysiikka ei vaan anna periksi vaativiin koulukiemuroihin. Eli summa summarum ainoa oikea ratsu on puoliveriset hevosrodut joiden kanssa voit hypoteettisesti ajatella pääseväsi edes joskus sinne GP-tasolle? Mä en ole samaa mieltä.


Mun mielestä ratsu tulee ennen kaikkea valita just sen mukaan mikä itselle tuntuu hyvältä. Toisena tärkeänä seikkana on tietysti hyvä katsoa että se ratsu myös sopii kokonsa puolesta sulle. Jos sä oot pieni ja kevyt, sulle voi jopa olla paljon parempi vaihtoehto ottaa se poni kuin ylisuuri hevonen. Myös liian suurella hevosella ratsastaminen voi tehdä hallaa istunnalle ja ratsastustaidoille, ihan siinä missä liian pieni ponikin.

Satakuuskyt senttiä pitkänhuiskeana ja normaalipainon alarajoilla keikkuvana mä koen olevani ison ponin selkään just sopiva. Tottakai jos olisin reilut kymmenen kiloa painavampi tai kymmenen senttiä pidempi, olisin varmaan luopunut poneista jo aikaa sitten, mutta nyt ei onneksi ole sille mitään tarvetta. En mä koe olevani liian pieni pienehkön hevosenkaan selkään, mutta henkisellä tasolla mä tuun niin paljon paremmin toimeen ponien kanssa, että ainakin toistaiseksi mä pysyn iloisesti ponityttönä.

Ehkä mulla tähän ponihulluuteen vaikuttaa myös pieni katkeruus lapsuudesta, kun vanhemmat ei suostuneet ostamaan mulle sitä unelmien kisaponia. Eli elän todennäkösesti jotain Michael Jackson-tyylistä unelmaa jossain takaumien ihmemaassa ja ostin sitten itse itselleni sen unelmien kisaponin. Vaikka mä en enää olekaan poni-ikäinen, mä olen just sopivasti ponikokoinen. Ja ponimielinen. Ponit on parhaita. Piste.



Postauksen yli-ihanista kuvista on kiittäminen Hestafoton Petra Lönnqvistille!

PS. Petralla on vielä muutaman viikon ajan voimassa tarjous kaikista hevosvalokuvauksistaan. Koodilla "KULTAHIPPUJA" saat valokuvauksen loppusummasta -15%! Tarjous voimassa 15.2.2017 mennessä varatuista kuvauksista!




11 kommenttia:

  1. Jos joskus olisi varaa ja aikaa ostaa oma hevonen niin kyllä se olisi mullakin poni. Niissä on just sitä pilkettä silmäkulmassa niin kun sanoitkin! Ja lähinnä nyt kommentoin siks, että pääsen sanomaan, miten super ihania nää kuvat on!! <3

    VastaaPoista
  2. Nää kuvat on ihan täydellisiä!

    VastaaPoista
  3. Nää kuvat on ihan täydellisiä!

    VastaaPoista
  4. Minusta tuo väite "poneilla ei opi ratsastamaan" on surkeinta mitä olen kuullut. Ehkä siksi, että olen vaihtanut järjestelmällisesti pienempään ratsuun aloittaen sieltä yli 170cm lotohkasta. Sen laukkaaskeleessa kerkesi laskea kymmeneen, ja laukan vaihdot olivat helppoja, koska omien apujen kanssa pystyi olemaan hitaampi. Nyt alle 140cm ponin laukka-askeleessa et laske nopeaa kolmosta pidemmälle, saati hidastele apujesi kanssa, jos haluat onnistuneen vaihdon edes teoria tasolla. Ponin kanssa oppii olemaan avuistaan nopeampi ja täsmällisempi, koska pakko. Sen lisäksi ainakin oma on hyvinkin herkkä ja reagoi vahvasti pieneenkin apuun. Se ei kuitenkaan singahda kuuta kiertävälle radalle, vaan reagoi niin kuin pyysin, mutta vahvasti.

    Jos jotain voisin väittää, niin väittäisin, että aikuisen (tai kokoiseni) ihmisen on vaikeampi ratsastaa poneilla, kuin hevosilla. Lapsilla on lyhyemmät raajat, joten niiden käyttö suuremmalla säteellä onnistuu nopeammin. Mutta silti mä vaihdoin hevoset poneihin, koska eipä kalleista hevosista huolimatta yksikään ole tuonut mainetta ja kunniaa, eikä tallissa hevosten aikaan ole ollut champion tittelin omaavia otuksia.

    Hyvä poni on parempi kuin keskiverto hevonen, kaikin puolin!

    VastaaPoista
  5. Hyvää asiaa, samaa ihmettelyä saan osakseni issikan omistajana :) ja sitten kun ostin suomenhevosen, kuulin kommentteja; "Vihdoinkin ostit "kunnon" hevosen". Mä olen kanssa sen 160cm ja tuntenut oloni aina kotoisaksi isojen ponien kanssa. Siksi hevoskaupoillakin päädyin ponikokoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just piti tulla issikkaihmisenä sanomaan, että voi niillä pienillä hevosilla/poneilla aikuisetkin ratsastaa ihan hyvin. :) Siirryin itse vasta vuosi sitten isoista hevosista lähes kokonaan issikoihin, ja täytyy kyllä sanoa, että vaikka ne maasta näyttävätkin pikkuisilta (olen yli 175cm pitkä), niin ei sitä selästä huomaa ollenkaan enkä koe olevani yhtään sen vähäisempi ratsastaja kuin ne, jotka menevät niillä "isoilla hevosilla". :)

      Poista
  6. Voi että, silloin kun oma äitini (pituutta vähän päälle 150 ja painoa kai jossain kuudenkymmenen tienoilla) kävi kanssani ratsastamassa, hän meni nimenomaan tallin ponilla! Ja oli muuten hänelle parhaiten sopiva ratsu. Itsekin lueskelin kyseistä ketjua huvittuneena, ymmärrän että kovin isokokoisen ei ole järkevää mennä pienillä poneilla, mutta jos koko täsmää niin mikäs hemmetin ongelma se on? Ponit ovat mukavia veijareita ja haaveilen hankkivani hamassa tulevaisuudessa hevosen ja shettiksen sille kaveriksi. En minä sellaisella ole pituuteni vuoksi voinut ratsastaa varmaan kymmeneen vuoteen (kasvoin jo esiteininä äidistä ohi, nyt on pituutta 170 ja risat), mutta ajaminen tuskin on ongelma, ellen liho muodottomaksi.

    Pienikokoiset ihmiset saavat aina kuulla naljailua, joten eikös heille voisi sen poniratsastuksen ilon edes suoda? :D

    VastaaPoista
  7. Itsellä ponin ja täykkärin risteytys, jolla säkä noin 155. Itse olen 160cm ja vielä suhteessa lyhytjalkainen, on minulle oikein hyvän kokoinen peli. Poneilla mennyt paljon ennen omaa hevosta, koska tykkään siitä niiden asenteesta ja persoonallisuudesta, ja ne oli mulle kivan kokoisia. Keskikokoinen hevonen oli mulle ok jos se on mallia silakka, mutta pulleammalla hevosella ei pysty istumaan ympäri. Normaalirunkoisella hevosella sk 160-163 cm on aika maksimi, sitä isompi saa olla se silakkamalli.

    Meidän tallilla valmennetaan poneja ja hevosia, ja jokunen kisatykki poni on hintalapultaan hulppeasti kalliimpi kuin vähän paremmat hepat, joten ei ole mitään ponien sorsimista meillä. Ja on aikuisiakin ponin omistajia, jotka myös kisaa. Joillain isoilla poneilla on myös hyvin hevosmaiset liikkeet.

    Mitään naljailua ei kyllä esiinny, just eilen taas joku sanoi että hevoseni on mulle tosi hyvän kokoinen.

    VastaaPoista
  8. Vaikka nyt ratsastuskoulussa ratsastankin, ja siellä on pääasiassa ihan hevoskokoisia, isoja hevosia, mulla on ratsuna pienen pieni, kimo poni, jolla on enemmän pilkettä silmäkulmassa ja haastetta askellajeissa enemmän kuin yhdelläkään ratsastamallani hevosella on ollut. Poneissa on jotain niin parasta, ja varisnkin tällä mun ratsulla on joka ikinen päivä erilainen. Aina siitä tulee jotain uutta esille, ja ehkä juuri siksi ponit rulaa!

    VastaaPoista
  9. Minä meinasin myös kirjoittaa aiheesta ja itse asiassa siitä on blogini luonnoksissa ollut kypsymässä teksti jo monta vuotta.

    Henk.koht. elämässäni en ole ikinä törmännyt ihmettelyyn siitä, miksi aikuisella on poni, mikä varmaan johtuu osittain siitäkin, että olen pyörinyt paljolti ponipiireissä. Sen sijaan olen useammin kuin kerran kuullut sen suuntaista kuin "voi kun minäkin olisin tarpeeksi pieni ratsastamaan ponilla". Ainoat negatiiviset ihmettelyt olen lukenut netistä.


    Kyllä minäkin ihmettelen, miksi ison ja painavan pitäisi mennä ponilla, mutta jos ei ole liian iso niin miksi iän pitäisi olla este? Minä en ainakaan ole ikinä ollut niin kiinnostunut jostain puoliverisistä kuin poneista. Poneissa vain on sitä jotakin!

    VastaaPoista
  10. Täällä kahden pikkuponin omistaja, ohoi!
    Päin naamaa olen tosi vähän kuullut ihmettelyjä miksi omistan kaksi metrin korkuista ponia, mutta ehkä se johtuu siitä, kun kaikki hevoskaverit pyörivät myös näissä shettispiireissä. Joku ei-hevoskaveri ihmettelee että ethän sä sillä voi ratsastaa, mutta tähänkin olen vain todennut että en voikaan enkä sitä kaipaakaan :) näiden kanssa voi kuitenkin touhuta ihan kaikkea muuta paitsi ratsastaa!
    Jos (kun) hevosen joskus itselleni ostan, on se ehdottomasti islanninhevonen tai ponikokoinen eestiläinen! Se on vissi se :D

    VastaaPoista