keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Twistailua lainaponilla


Mä oon ehdottomasti sitä mieltä, että oman ponin vapaapäivät on todella hyvä käyttää muilla poneilla tuuppailuun! Mulle tarjoutuu tilaisuuksia käydä muiden ponien kuin Goldin selässä melko harvoin ja aina kun vaan on mahdollista, tartun kiinni tarjoukseen. Vaikka yhdellä ja samalla (ja omalla) ponilla ratsastaminen onkin palkitsevaa kun sen oppii tuntemaan läpikotaisin ja tietää tasan miten se tulee ratsastaa, on äärimmäisen tärkeää myös välillä muistaa käydä vieraammassa selässä. Oman ratsun kanssa helposti turtuu ja juurtuu samoihin rutiineihin ja ainakin mulle se on todella hyvä herätys hypätä taas vähän erilaisen ratsastettavan kyytiin.

En tiedä oonko mä aikasemmin asiasta täällä blogin puolella kirjoitellutkaan, mutta Goldihan on mulle hyvin epätyypillinen ratsu. Jos ihan ratsua esimerkiksi tavoitteellisessa treeni- ja kisamielessä lähtisin etsimään, olisi se huomattavasti Goldista poikkeava. Olen ihan pienestä pitäen ollut villien ponien kesyttäjä ja laiskojen ja hitaiden ponien ratsastus on aina ollut mulle huomattavasti vaikeampaa. En nyt sano, että Goldi olisi laiska, sitä se ei ole, mutta se on kuitenkin hyvin paljon eteenpäinratsastettava ja se täytyy aina herättää ennen treeniä. Mulla menee siis alkuun paljon energiaa siihen, että saan hitaan ponin oikeaan työskentelymoodiin. Esteillähän Goldilla on ihan erilainen vireystila päällä, tahmeus koskee nimenomaan sileäntyöskentelyä ja puomiharjoituksia - niin tylsää kun ei saa mennä korkealta ja kovaa...




Tänään mulle siunaantuikin aivan mahtava tilaisuus päästä testailemaan ratsastusta ihan uudella ponilla, nimittäin oltiin sovittu @tuhmaponi-instagramin takana operoivan Marin kanssa treffit. Mari omistaa aivan huikean kisaponin nimeltä Vanilla Twist ja heillä on itseasiassa hyvin samanlainen systeemi meneillään kuin meillä Nellan ja Goldin kanssa; Vantulla kilpailee tavoitteellisesti sisukas Ilona, kun taas Mari nauttii pikemminkin "tätihöntsäilystä" ponillaan.

Tämä myös valkoisena lohikäärmeenä tunnettu iso poni otti minut alkuvaroituksista huolimatta hyvin vastaan ja musta tuntui että meillä synkkasi heti. Kylillä kiertävistä huhuista varautuneena sain yllättyä positiivisesti - ehkä poni vaan pisti parastaan kun vieras tuli kylään, tai sitten se ei olekaan ihan niin hurja kuin mitä väitetään?

Mari oli ehtinyt jo varustaa V:n mun saapuessani, joten nappasin vain omat ratsastuskamat autosta ja niin suunnattiin maneesille.  Tehtiin talutellen ensin tuttavuutta ponin kanssa ja se vaikutti oikein mukavalta tapaukselta. Valpas ja energisen oloinen. Sen verran ponin reaktiivisuudesta ja vireystilasta oli varoiteltu että mua ihan suoraan sanoen jännitti hypätä selkään. Ei sillä, että mä jotenkin pelkäisin vauhdikkaita ratsuja, ei lainkaan, vaan sen takia, etten luottanut enää omaan tasapainooni niin kuin kakarana. Ja olihan viime ratsastuskerrasta jollain muulla kun tutulla ja turvallisella Goldilla ehtinyt vierähtää jo reilusti yli puoli vuotta.




Koska mä en todellakaan pidä itseäni millään tavalla hyvänä ratsastajana tein Villi-Vanillin kanssa vain hyvin tavanomaisia asioita. Alkuverryttelyksi ravailtiin ja laukkailtiin hieman rennommin isoja ympyröitä ja taivuttelin ponia molempiin suuntiin. Vaikka V onkin paljon kapeampi kuin Goldi, eikä edes kovin paljoa korkeampi tuntui se ratsuna paljon suuremmalta. Osittain siihen vaikutti varmasti ponin suuret ja voimakkaat askeleet, mitkä taas Goldilla on verrattain paljon pienemmät. Sanoinkin Marille, että onpas kiva ratsastaa ponilla jota ei heti alkukäynneissä tarvitse tuupata eteen ja joka on alusta alkaen selvässä työskentelymoodissa. Jonkin verran V testaili alkuun että onko siellä selässä keikkuva uusi tyyppi ihan tosissaan ja täytyykö tässä muka myöntyä sen tahtoon, mutta hyvin se jatkoi kuuntelua kun napakasti pyysi.

Mä olin Vantun selässä itseasiassa hyvin kotonani. Se tuntui mulle jotenkin kovin tutulta ja sen liikkeissä oli helppo istua. Tottakai se oli hurjan reagoiva ja hieman jännittävä Goldin tasaisuuteen verrattuna, mutta mun mielestä me silti tultiin toimeen todella hyvin. V on myös paljon Goldia vahvempi ja hakeutui huomattavasti voimakkaammin eteen kuolaimelle kuin mitä G tekee. Se täytyy sanoa Goldin eduksi; se on ratsastettaessa tuntumallakin todella miellyttävän kevyt ja helppo pitää ryhdissä.



Ensimmäiseksi kerraksi ponin selässä olin kyllä erittäin yllättynyt siitä miten nopeasti me löydettiin yhteinen sävel. Yleensä mulla kestää sen löytämisessä useamman ratsastuskerran verran jos edes sekään riittää. Tietysti mäkin olen varmasti kehittynyt ratsastajana tässä muutaman vuoden aikana ja ehkä se muidenkin hevosten ratsastus alkaa pikkuhiljaa sujua paremmin? En kuitenkaan lähtenyt ahnehtimaan tehtävien kanssa vaikka ratsastus tuntuikin sujuvan, vaan pitäydyin hyvin yksinkertaisissa tehtävissä; väistöissä, temponvaihteluissa ja erilaisten teiden ratsastuksessa. Ehkä ensi kerralla sitten kokeilen jotain hieman perusratsastuksesta poikkeavaa, ainakin poni tuntui osaavalta ja sillä oli takaosassaan valtava voima käytettävissä. Note: Mari, mä haluan tulla uudestaan!

Mun mielstä on aivan mahtavaa että löytyy poneja (ja hevosia), joilla satunnaisesti käydä ratsastelemassa. Sen lisäksi että omat taidot karttuu jokaisesta kerrasta, sitä muistaa aina minkä takia se oma poni vaan on paras. Siitä löytyy niin paljon plussia muilla osa-alueilla, että yksi pieni selätettävissä oleva hitausongelma tuntuu pieneltä. Ehkä mä vielä joku päivä opin ratsastamaan kunnolla myös näitä vähän hitaampia tyyppejä - tai ainakin se on tavote!

Miten on, ratsastatteko te paljon erilaisilla poneilla ja hevosilla? Ainakin ratsastuskouluissa on se super plussa, että siellä tulee monesti väkisinkin vaihdettua ratsua!






8 kommenttia:

  1. Ratsastan aika paljonkin erilaisilla hevosilla, koska ratsastan ratsastuskoulussa������

    VastaaPoista
  2. Hyvin menit Lillillä! Ei oo helponnäkönen lohikäärme ku on menny samaan aikaan tai kattonut ku silläon ment!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei se helppo poni olekaan, mutta ei kyllä vaikeimmastakaan päästä :)

      Poista
  3. Vaikka ratsastuskoulussa ratsastankin, ratsastan pääasiassa mun kisaponilla. Välillä toki poikkeuksiakin on:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen välillä vaihtamaan ratsua! Tekee ihmeen hyvää :)

      Poista
  4. Vieraanpien ja erilaisten hevosten selkään kipuaminen on kyllä ehdottomasti järkevää ja oman ratsastuksen kannalta hyödyllistä! Itse ratsastan käytännössä päivittäin ylläpitohevosella, ja lisäksi käyn ratsastuskoulutunneilla kerran viikkoon, joka on upea mahdollisuus! Kiitos matalan tallivuokran voi tunteja jatkaa. Hyvin kyllä ratsastat, suloisen näköinen tapaus! :)

    VastaaPoista
  5. Harmittavan vähän tulee ratsastettua muilla hevosilla, aina vaan niillä omilla. Pitäs varmaan ennättää ratsastuskoululle tunnille pyörähtämään, se tekee aiina hyvää! Oli muuten hauska lukea tätä, kun olen seuraillut jo pitempään Vantun touhuja instagramissa. :)

    VastaaPoista