maanantai 23. tammikuuta 2017

Mahdoton mahaongelma


Goldin mahaongelmista on ollut täällä blogin puolella ennenkin puhetta ja niiden kanssa on kamppailtu jo pitkään. Kesän aikana tehtiin kuitenkin läpimurto vatsan kanssa ja se on alkukesästä saakka ollut loistokunnossa, eikä mitään oireita ole ollut havaittavissa. Goldi on ollut tyytyväinen, vatsa on toiminut normaalisti ja poni elämänsä kunnossa ainakin ulkoisesti. Saatiin monilta kehuja siitä, miten hyvältä poni näyttää ja itsekin ihastelin kaunista poniani.

Syksyn myötä poni kuitenkin joutui jälleen kokemaan muutoksia sekä treenissä, ruokailussa että tarhapaikassa. Se oireili ylimääräistä energiaansa tulemalla ryminällä tarhan langoista läpi useampaan otteeseen ja lopulta se siirrettiin tarhaan, jossa sähköt kulkevat varmasti ja napakasti. Tämä tarha sijaitsee aivan maneesin vieressä, minkä takia siitä ohi on luonnollisesti etenkin ruuhka-aikaan kova liikenne. Goldi ei koskaan ole siinä mielessä ollut stressaajatyyppiä että se mistään kulkemisesta saisi oireita, mutta vilkas liikenne yhdistettynä tarhaan, josta vieruskaverit monesti haetaan sisälle jo päiväsaikaan, ovat saaneet ponin ramppaamaan jonkun verran. Olen ollut hieman huolissani ponin kunnosta ja jopa pelännyt ramppaamisen aiheuttavan vatsaoireita, eikä siitä kauaa mennytkään, kun Goldi yhtäkkiä alkoikin reagoimaan varustettaessa vatsaansa. Se alkoi ensin lievänä luimisteluna vatsan alta harjattaessa ja satulavyötä kiristäessä, josta se kasvoi siihen pisteeseen, että vatsaan koskijaa uhkailtiin jo takakaviolla ja sain minä kerran olkavarteeni varoittavan näykkäisynkin satulavyötä kiristäessäni.


Poni on aikaisemmin jäänyt kiinni itseteossa kaivaessaan maasta juuria ja samalla popsiessaan hiekkaa kitusiinsa. Niinpä ajattelin tietysti ponin ensin oireilevan vatsaansa hiekan takia ja se saikin syödä reilun parin viikon kuurin psylliumia.  En osaa sanoa kuvittelenko vain, mutta vatsan aristaminen on ehkä aavistuksen verran lieventynyt kuurin jälkeen. Vatsaa koskettaessa saadaan kuitenkin edelleen reaktio aikaan, mikä tietysti kielii siitä, että siellä edelleen on jotain mikä vaivaa.

Joku saattaisi sanoa sen olevan vain poni- ja tammamaista kiukuttelua, mutta Goldin tilanteessa tämä käytös ilmestyi niin yllättäen, etten osaa uskoa sen olevan sitä. Se on aina ollut käsiteltäessä superturvallinen ja sitä on voinut huoletta kopeloida ihan mistä tahansa. Nämä käytösmuutokset voivat tietysti johtua ihan mistä vain; satulavyön kiristyksen yhteydessä kiukuttelu voi liittyä vaikka siihen että satulavyötä on välillä kiristetty liian tiukalle tai että satula painaa selkää ja on sen takia epämukava tapahtuma ponille. Käytös voi myös olla täysin tammamaista kiukuttelua, joka johtuu pienestä jatkuvasti käynnissä olevasta kiimailusta vastapäisessä karsinassa asuvan orin takia. Koska tilanne kuitenkin on se, ettei poni valitettavasti osaa kertoa mikä on vinossa, on aina parempi varmistua asiasta ihan ammattilaisten avulla.


Oireilu ei ole vaikuttanut ponin arkeen suuresti. Se ilmenee oikeastaan vain vatsan alueelle koskiessa ja tällä hetkellä reaktiota saa välillä jopa ihan hakemalla hakea. Goldi on liikutettaessa oma itsensä, tekee työteliäästi tehtävänsä ja hyppää hyvin. Tahdon kuitenkin nyt ennen kuin käynnistetään kisakausi ihan tosissaan tarkastuttaa neidin oman mielenrauhani vuoksi. Hiekkaoireilua ja mahahaavaa on pohdittu jo niin pitkään (useita vuosia), että nyt on aika pistää piste iin päälle ja saada mustaa valkoisella siitä, että johtuuko kiukkuilu näistä vai jostain ihan muusta.

Niinpä meille on nyt varattu klinikka-aika Hyvinkään Evidensiaan keskiviikkoaamulle. Ponille tehdään ainakin mahan tähystys ja siltä otetaan hiekkakuvat ja verikokeet. Verikokeet lähinnä siksi, että tahdon tarkistaa sen palautuneen täysin syksyn oireilusta ja hemoglobiinivajeesta - tähystys ja kuvat jotta voidaan toivottavasti sulkea sekä mahahaava että hiekkakertymät pois.

Mitä sitten jos vatsasta löytyykin jotain huomauttamisen varaa? Silloin tietysti edetään eläinlääkärin suosittelemalla tavalla ja ponin ehdoilla. Pienet hiekkakertymäthän ei varsinaisesti vaikuta arkeen mitenkään - poni pääsee reilummalle psylliumkuurille ja myöhemmin kontrollikuviin. Letkuttamaan en usko että suostun, siitä olen kuullut niin paljon kauhutarinoita ja tiedän kotikonsteinkin toteutetun hiekanpoiston tuottavan tulosta. Mikäli ponille diagnosoidaan mahahaava, täytyy tietysti tehdä muutoksia arkeen ja vaatia sille rauhallisempaa tarhapaikkaa, jossa kaverit pysyy iltaan asti vieressä. Lisäksi täytyy jotenkin järjestää ruokinta niin, ettei ponin vatsa pääsisi missään vaiheessa tyhjenemään - jos joku tietää järkeviä matalan budjetin konsteja saada heinät riittämään pidemmäksi aikaa, saa alle vinkata niistä (verkot tiedetään ja on kokeiltu, ei toimi)! Näille vinkeille olisi käyttöä vaikkei mahahaavaa olisikaan.

Vaikka sisimmässäni tunnenkin kaiken olevan kunnossa ja oireilun johtuvan vain pienestä hiekkakertymästä, on tämä klinikkakäynti erittäin tarpeellinen oman mielenrauhani vuoksi. Pieni ääni mun sisälläni toitottaa että olen vain vainoharhainen, mutta en vaan voi uskoa sitä ennen kuin näen mustaa valkoisella. Yleensä se pieni ääni on ollut näissä hommissa oikeassa ja uskon tuntevani mun ponin melko hyvin - silti nyt on aika varmistaa pitkään mieltä askarruttanut asia. Ehkä sitten voin vihdoin nukkua yöni kunnolla? Tuleva kausi tulee vaatimaan ponilta hyvin paljon ja sitä tullaan varmasti viemään osittain myös melko äärirajoille enkä todellakaan tahdo vahingossakaan pistää kipeää ponia suorittamaan maksimeillaan.

Nyt siis jännittämään tulevaa reissua ja sitä edeltävää yötä. Täytyy ryhtyä luovaksi ja vuorata poni pumpulilla, sillä se ei tule olemaan iloinen 16 tunnin paastosta. Se on jo nyt kolme kertaa päivässä tapahtuvasta ruokinnasta aivan tuohtunut, saatika sitten kun jää itse kokonaan vailla ruokaa. Olen suunnitellut oman aikatauluni siten, että pääsen huomenna iltapäivällä vielä ennen paastotuksen aloittamista viiden aikoihin antamaan ponille viimeiset heinät, sillä päiväheinät se on syönyt jo puolen päivän jälkeen. Yritän myös järjestää liikutuksen niin, että poni on maneesissa sen ajan kun muut saavat ruokansa, jottei se ainakaan siinä vaiheessa kaiva itseään ulos karsinasta. Onneksi varastosta löytyy myös koppa, jonka joudun varmaan virittämään neidille päähän yön ajaksi, ettei se ala nälissään popsimaan kuivikkeita. Kaikkea sitä joutuukin tekemään toisen hyvinvoinnin vuoksi. Voi kun se itse vain ymmärtäisi että sen parhaaksi tässä yritetään järjestää.




3 kommenttia:

  1. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ennen klinikka reissua. Ja toivottavasti löytyisi syy tähän outoon käytökseen.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti saat taas rauhan kun tiedät mikä Goldia vaivaa.
    Mikä ikinä onkin (vai onko mitään) niin paranemisia ponille!

    VastaaPoista
  3. Hevoseton on huoleton, totta kun mikä. Aina on se oma kaviokas mielessä ja miettii että onhan sillä varmasti kaikki hyvin. Toivotaan ettei klinikalla löydy mitään sen kummempia! :)

    VastaaPoista