tiistai 27. lokakuuta 2015

Numero uno: Kun unelmista tuli totta

Olen aina haaveillut omasta ponista. Kun juniorina sain ensimmäisen hevoseni, se oli kaikkea muuta, kuin mitä pieni estehirmu olisi toivonut. Kiva poni sekin oli, tuuri vain oli huonoa ja jouduin luopumaan ruunasta jo vuoden sisään sen saapumisesta - ei kuulemma ollutkaan sopiva hevonen lapsen käsiteltäväksi.

Sen jälkeen olen ratsastanut jälleen ratsastuskoulussa, vuokrannut ja hoitanut eri hevosia. Omasta hevosesta ei enää ollut puhettakaan, vaikka siitä salaa pienessä päässäni haaveilin.

Tänään, 22 ikävuoden kynnyksellä, olen vihdoin ponin omistaja. Paperit on allekirjoitettuna ja osa ponin tavaroistakin jo autoon pakattuna. Itse Poni kotiutuu lauantaina, sopivasti halloweeniksi.

Poni on minulle entuudestaan tuttu ja olen ollut enemmän tai vähemmän mukana sen elämässä puolentoista vuoden ajan. Minun osaltani se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja olin erittäin iloinen saadessani silloin tällöin käydä satunnaisesti tätä nuorta neitiä liikuttelemassa. Kun puheeksi nousi puoliylläpitäjän haku ponille, tarjouduin tietysti ehdokkaaksi. Ponin puoliylläpidon aloitin kesäkuussa 2014. Tein ponin kanssa lähinnä sileätyöskentelyä ja maastoilimme tallikavereiden kanssa. Syksyllä pääsin muutamaan otteeseen työstämään estekammoanikin, vaikka muuten hyppäämisen hoiti pääosin ponin omistaja. Syksyn kynnyksellä aloimme keskustella ponille poni-ikäisen ratsastajan etsimisestä ja vaikka ajatus tuntuikin silloin surulliselta, päädyimme kuitenkin ajattelemaan ponin parasta - se hyötyisi hurjasti poni-ikäisen ratsastajan kanssa kilpailemisesta. Niin poni lähti vuodeksi ylläpitoon kisaponiksi aivan mahtavalle 11-vuotiaalle tytölle.

Poni ja tyttö ovat pärjänneet kisakentillä aivan huikean hyvin koko vuoden. En tiedä onko yksistäkään kisoista lähdetty tyhjin käsin kotiin. Mainittakoot viimeisin saavutus; HIHS Amateur Tour kokonaiskilpailun luokkansa neljäs sija!

Kun ponin myynti nousi puheenaiheeksi, olin kovan paikan edessä. Tämä on poni josta en tahdo luopua, mutta oman ponin osto ei kuitenkaan ole ollut se aivan päälimmäisin suunnitelma säästötilille kertyneille rahoille. Tätä päätöstä harkitsin pitkään. Siitä keskusteltiin, budjettia laskettiin, vähän kinattiin ja taas keskusteltiin ja avattiin budjettia. Monen pitkääkin pidemmän pähkäilyn seuraus löytyykin nyt sitten kädestä. Myyntisopimus allekirjoitettuna hyppysissä julkaisen tämän tekstin. Poni on nyt minun. Ihan ikioma. ♥

Maailman kaunein Poni viime syksynä kantakirjauksen palkintojenjaon jälkeen.
Kiitos kuvasta Kiia Kuokka / tunturiharakka.net ♥

2 kommenttia:

  1. Lisäätkö johonkin että pääsee liittymään lukijoihin :) minua kiinnostaa ehdottomasti lukea goldista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, se on jäänyt ulkoasun asettelusta puuttumaan! Täytyykin lisätä :)

      Kiva kun saadaan heti muutama lukija!

      Poista